Tämä alkaa olla jo kertauksen toistoa, mutta lounaisen Suomen susitilanteeseen pitää jollakin tavalla puuttua. Tarvitaan nykyistä järeämpiä ja nopeampia keinoja, ennen kuin susien aiheuttamat vahingot vielä paisuvat nykytasosta.
Sudet tappoivat metsästyskoiran Lokalahdella (V-SS 10.12.). Tämä on yksittäinen, mutta varmasti lähipiirissä traaginen tapaus. Sinänsä tässä ei ole suurta uutista, sillä metsästäjien koira-apulaisia on ennenkin joutunut suden suuhun.
Tavallaan sen voi ymmärtää, että koiran käy huonosti, jos se keskellä metsää sattuu törmäämään susilaumaan. Kokonaan toinen asia on se, ettei ihmisarkuus enää estä susia hakemasta syötävää asutuksen liepeiltä.
Susitilannetta ruodittiin viime viikolla Nousiaisissa ( V-SS 13.12.). Tavoitteena on, että susien määrästä saataisiin nykyistä tarkempaa tietoa. Ainakin Lounais-Suomessa on vaikea uskoa, että susi olisi sellainen uhanalainen eläin, jota pitäisi viimeiseen asti suojella. Kyllähän hirvi- ja peurakantojakin säädellään luvanvaraisella metsästyksellä.
Nousiaisten susikeskustelussa Varsinais-Suomen riistapäällikkö Jörgen Hermansson totesi, että järjestelmällinen kannanhoidollinen metsästys palauttaisi suden arkuuden ja toisi ratkaisun siihen ongelmaan, että susi tottuu ihmiseen ja tällä tavalla myös riskit kasvavat.
Voisi kuvitella, että iso osa kansalaisista on samaa mieltä kuin riistapäällikkö. Jatkeeksi voi kysyä, miksei pykäliin saada muutosta. Susi ei katoa Suomen luonnosta, vaikka eläinlajin kantaa järkevällä ja suunnitellulla tavalla pidettäisiin kurissa.
Metsästäjäliiton Varsinais-Suomen piirin puheenjohtaja Marko Laine totesi Nousiaisissa, ettei nykytilanteeseen ole luvassa pikaista muutosta. Tämä on aika lailla hämmentävää. Jos ja kun runsastuva susikanta tarkoittaa vahinkojen lisääntymistä, niin ei kai tilanteeseen puuttuminen voi olla ylivoimaisen vaikeaa.
Edelleen susi kuuluu Suomen luontoon, mutta silti ihmisen ei pidä elää pelossa.
Vesa Penttilä