My­nä­mä­es­sä sat­tui pe­räk­käi­si­nä per­jan­tai­na lii­ken­ne­on­net­to­muus, jos­sa pyö­räi­li­jä me­neh­tyi. Ti­lan­teet oli­vat ai­van eri­lai­set, toi­nen ta­pah­tui maan­tiel­lä ja toi­nen taa­ja­mas­sa ke­vy­en lii­ken­teen väy­läl­lä.

On­net­to­muu­den syi­den sel­vit­tä­mi­nen on po­lii­sin tut­kin­nan ja oi­keus­kä­sit­te­lyn ar­vi­oin­nin teh­tä­viä, mut­ta jo­kai­sen on syy­tä poh­tia, mitä voi­daan teh­dä vas­taa­vien es­tä­mi­sek­si.

Maan­teil­lä pyö­räil­lään jat­kos­sa­kin ole­mat­to­mil­la pien­ta­reil­la, kun ra­haa ei pys­ty­tä tai ha­lu­ta pri­o­ri­soi­da le­ve­äm­piin pien­ta­rei­siin tai ke­vy­en lii­ken­teen väy­liin. Moot­to­ri­a­jo­neu­voil­la liik­ku­vien vas­tuul­la on huo­ma­ta pol­ku­pyö­räi­li­jä kai­kis­sa mah­dol­li­sis­sa huo­nois­sa­kin olo­suh­teis­sa.

Sama pä­tee ke­vy­en lii­ken­teen väy­lien var­rel­la, sil­lä ne­kin ovat vain nä­en­näi­nen tur­va, kun var­sin­kin taa­ja­mas­sa pie­nem­piä ja isom­pia ris­teys­liit­ty­miä nii­den yli on pal­jon. Ris­ki on ai­na ole­mas­sa, kun sa­mas­sa pai­kas­sa kul­kee ke­vyt­tä ja ras­kaam­paa lii­ken­net­tä.

Isois­sa ris­teyk­sis­sä nä­ke­mä­es­teet pi­de­tään mel­ko hy­vin pois­sa, mut­ta pien­ten yh­den tai muu­ta­man ta­lon liit­ty­mien koh­dal­la ne saat­ta­vat muo­dos­tua vaa­ral­li­sik­si ka­va­lan huo­maa­mat­to­mas­ti, kun kas­vil­li­suus kas­vaa.

Sii­tä ei kan­na­ta kät­tä vään­tää, vas­taa­ko tie­a­lu­ees­ta kun­ta vai val­tio, sil­lä jo­kai­nen meis­tä kuu­luu kum­paan­kin, ja jo­kai­sel­la on vas­tuu ja oi­keus il­moit­taa eteen­päin, jos vaa­ran pai­kan ha­vait­see. Ja vas­tuu­ta­hoil­la sit­ten pois­taa se. Jos il­moi­tus me­nee vää­rään paik­kaan, se kuu­lui­si oh­ja­ta siel­tä eteen­päin oi­ke­aan.

Ih­mi­nen op­pii vas­ta, kun jo­ta­kin sat­tuu, niin nyt eh­kä pi­täi­si käy­dä sys­te­maat­ti­ses­ti liit­ty­miä läpi, kat­so­mal­la nä­ky­vyy­det ihan pai­kan pääl­lä. Pen­sai­den ja pui­den pois­to­tar­pei­ta löy­tyy var­mas­ti.

Lii­ken­tees­sä kyse on luot­ta­muk­ses­ta, et­tä kaik­ki toi­mi­vat sa­mo­jen sään­tö­jen mu­kai­ses­ti. Va­li­tet­ta­vas­ti myös se­kun­nin mur­to-osien sat­tu­mat vai­kut­ta­vat.

Joka ker­ta ra­tin taak­se aset­tu­es­sa on syy­tä lau­sua mie­les­sään, et­tä "täs­sä olen vas­tuus­sa mui­den­kin ih­mis­ten elä­mäs­tä", kos­ka niin se joka ker­ta on.

Sari Hon­ka­sa­lo