Jos sunnuntain tuplavaalien yhtenä tarkoituksena oli vauhdittaa äänestysinnostusta, niin tässä tavoitteessa onnistuttiin osittain. Aluevaalien äänestysprosentti kipusi vuoden 2022 surkeasta 47,5:n lukemasta hieman siedettävämmin 51,7:ään. Samalla kuntavaalien vetovoima jatkoi kuitenkin hiipumistaan: koko maan äänestysprosentti notkahti neljän vuoden takaisesta 55,1:stä 54,2:een.
Kuntavaalien kehityssuunta on murheellinen. Jos ajatuskulku menee niin, ettei aluevaltuutetuilla ole järin suuria vaikutusmahdollisuuksia, kun toiminta pitää sopeuttaa valtiolta tulevan rahasäkin suuruuteen, niin kunnissa tilanne on toisenlainen. Kuntapäättäjät ratkaisevat, mihin kunta veroeuroja käyttää.
Voisi kuvitella, että oman asuinseudun tulevaisuus kiinnostaisi sen verran, että kuntavaaleissa tulisi käytyä äänestämässä. Näin ei kuitenkaan näytä olevan. Lisäksi vaali-intoa voisi lisätä se, että monilla saattaa olla tolkun ihmisiksi luokiteltavia tuttuja ehdokkaina.
Kustavilaisille pitää jälleen kerran nostaa hattua siitä, että kuntavaaleissa käytetään ahkerasti äänioikeutta. Nyt äänestysprosentti hipoi Kustavissa jo 75 prosentin rajaa. Vakan alueella Naantalissa mentiin yli 60 prosentin, mutta Maskussa, Mynämäessä, Nousiaisissa, Taivassalossa, Uudessakaupungissa ja Vehmaalla luku alkoi vitosella.
Ennakkoon kannettiin huolta siitä, aiheuttaako tuplavaalisysteemi sekaannusta. Pelko osoittautui aiheelliseksi, sillä koko maassa hylättiin yli 80 000 aluevaaliääntä ja kuntavaaleissa kirjattiin runsaat 40 000 virheellistä ääntä. Luvut ovat moninkertaisia verrattuna aiempiin vaaleihin, joten jatkossa petrattavaa riittää, kun kaksien vaalien yhdistämistä on tarkoitus jatkaa.
Päättäjiä valitaan eri tahoille siihen tahtiin, että jotkut puhuvat jo kansalaisten vaaliväsymyksestä. Kyseessä on varsin kummallinen termi. Vaikka äänestäjä kävisi lipun pudottamassa uurnaan kerran vuodessa, niin tämä ei voi olla kovinkaan uuvuttava urakka.
Vesa Penttilä