Voisi kuvitella, että puolueiden paikallisilla aktivisteilla on nyt kiireistä aikaa. Huhtikuun kuntavaaleihin on aikaa enää puolitoista kuukautta. Kun ehdokaslistat on jätettävä viimeistään ensi tiistaina, niin alkava viikonloppu on viimeinen rypistys, kun valtuustotarjokkaita voi houkutella äänijahtiin
Tämä on jo vanhan virren veisuuta: pitkään on harmiteltu yli puoluerajojen sitä, että kuntavaaliehdokkaiden hankinta on käynyt yhä hankalammaksi. Tämä on luonnollisesti harmillista, sillä kotikunnan päätöksentekoon olisi hyvä saada mahdollisimman monipuolinen joukko.
Ehdokaspulaan on väläytetty perusteluksi muun muussa sitä, että nykyihmisten elämä on kiireistä ja hektistä. Voi kuitenkin kysyä, oliko menneinä vuosikymmeninä niin paljon leppoisampaa, että puhtia riitti paremmin kuntapolitikointiin.
Yksi syy mahdolliseen ehdokaskatoon voi olla se, että kun jälleen iso osa kunnista kärvistelee talousvaikeuksissa, niin rahapulassa mukavien päätösten rustaaminen on vaikeaa. Jos kuntapäättäjät joutuvat tekemään ikäviä ratkaisuja, niin niistä ei yleensä ole kehutulvaa luvassa. Myös sellaisia arvioita on esitetty, että yleinen poliittinen ilmapiiri hillitsee hinkua asettua ehdokkaaksi.
Jos ehdokaslistat typistyvät, niin tällä saattaa olla negatiivista vaikutusta myös äänestysaktiivisuuteen. Jollei tyrkyllä olekaan sitä tolkun ihmiseksi todettua tuttua sukulaista tai naapuria, niin ventovieraiden nimiluettelo ei välttämättä innosta reissaamaan vaaliuurnille.
Kevätvaaleihin tuo oman mausteensa se, että samana päivänä valitaan päättäjät kuntien ja hyvinvointialueiden valtuustoihin. Aluevaaleissa ei ole pulaa ehdokkaista, kun etenkin isot puolueet kykenevät kasaamaan täysiä listoja koko maakunnan alueelta.
Huhtikuu näyttää, tuleeko tuplavaaleista sellaista ylimääräistä imua, joka hinaisi äänestysprosentteja pykälän tai pari ylöspäin. Hyvä olisi, jos yhä useampi kansalainen jaksaisi vielä käyttää äänioikeuttaan.
Vesa Penttilä