Pyhän kokemus suojelee elämää
Parhaillaan vietetään Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikkoa, nyt jo 23. kerran. Vuosittain on tapahtumassa kokoonnuttu eri teeman äärelle. Tänä vuonna lähestytään tieteen ja taiteen keinoin pyhää.
Varsinkin usein asiattomaksi yltyvää somekirjoittelua seuratessa tulee mieleen, että nykyään ei mikään ole pyhää. Mielenkiintoista olikin, että Kilpi-viikon avajaisten juhlapuhuja, Finlandia-palkittu kirjailija Anni Kytömäki nosti yhteyden esiin.
Tutkijat ovat nimittäin pohtineet, että onko nykyisen äkäisen somekeskustelun yksi syy se, että moni on arvottanut omat mielipiteensä pyhiksi.
Onneksi kuitenkin tutkimuksenkin mukaan tämä joukko on pieni, ja suurin osa liittää pyhyyden kokemuksen rakkauteen ja läheisiin, rauhaan, omaan kotiin, ihmisarvoon, tieteeseen ja taiteeseenkin. Johonkin paljon suurempaan kuin ihminen itse.
Jos mitään ihmisen ulkopuolella olevaa ei pidetä pyhänä, mitään ei myöskään kunnioiteta. Se, että vanha kansa uskoi metsissä elävän henkiä, ja siksi kunnioitti ja pelkäsikin sitä, ei ehkä ole tätä päivää, mutta kunnioitus luontoa kohtaan ei saisi kadota. Paikoissa, joissa näin on käynyt, metsiä ja vesiä tuhotaan, ja ihmisenkin elämälle tärkeitä eliölajeja katoaa.
Se, että suomalaisessa metsässä on yli 20 000 eliölajia, ei tarkoita että niitä sieltä on varaa hävittää, sillä kaikki on yhteydessä kaikkeen.
Suomalaisten luontosuhde lienee korona-aikana vahvistunut, kun on hakeuduttu mökeille ja vaeltamaan metsäpoluille. Kuluva ennätyshelteinen kesä saa myös ajattelemaan, miksi sään ääri-ilmiöt ovat lisääntyneet.
Kilpi-viikon taiteellisen johtajan Anni Mikkelssonin mielestä nyt on aika ajatella koko eloa uudelleen, ja siinä pyhä voi auttaa meitä, sillä luonnosta lumoutuminen suojelee elämää. Hän uskoo, että jokainen suomalainen tuntee pyhyyden, vaikkapa siinä hetkessä, kun pitkän kuluttavan talven jälkeen istuu mökkisaunan portaille. Se hetki antaa uskallusta elää arvojensa mukaista elämää.
Sari Honkasalo