Vuodesta 2009 Naantalin kaupunkiin kuulunut Velkua oli erikoislaatuinen pieni kunta, joka nousi mediankin otsikoihin monesti saaristolaisten sisukkuuden ja innovatiivisuuden ansiosta.
Yksi uudenlaisen toimintatavan edustaja oli palvelukeskus Kummeli, joka oli kaikenikäisten kuntalaisten ja vieraidenkin avoin kohtaamispaikka monine palveluineen.
Tämän lehden Viikon henkilö näkee Teersalon rannassa sijaitsevalla kiinteistöllä potentiaalia saariston väkimäärän kasvattamisessa, ja tärkeän merkityksen paikallisten hyvinvointia lisäävänä tekijänä.
Hän epäilee, pystyvätkö muualla asuvat päättäjät ymmärtämään liikkumisvaikeudet saaristossa. Esimerkiksi yhteysaluksen päässä asuvan lapsen päiväkotipäivä siirtymineen kestää nyt vähintään 11 tuntia. Mikäli päiväkoti siirtyisi muualle, päivän pituus kasvaisi lähemmäs kolmeentoista tuntiin.
Kevään aikana pidetyissä tilaisuuksissa on paikallisten toiveena ollut, että kaupunki pitäisi tilat omistuksessaan, ja on herätelty myös ajatusta Kummelin säilyttämisestä paikallisen osuustoiminnan avulla.
Tähän tarvittaisiin kohtuullinen määrä aktiivisia ihmisiä, jotka sitoutuvat yhteiseen tavoitteeseen.
Sikäli velkualaisilla olisi tähän hyvät mahdollisuudet, sillä lähellä on toimiva esimerkki siitä, mitä voi syntyä, kun puhalletaan yhteen hiileen.
Livonsaaren yhteisökylä sai alkunsa, kun vajaan kymmenen henkilön joukko hankki kaksikymmentä vuotta sitten vanhan maatilan, jonka alueelle kukin perhekunta ryhtyi sitten rakentamaan omaa taloaan.
Yhteisökylä toimii osakeyhtiönä, ja siellä on nyt 80 asukasta, ja asukkailla myös useita yrityksiä.
Asukasmäärän kasvun ansioksi voi lukea sen, että Velkualla on elinvoimainen koulu ja Livonsaaren kylällä lopettaneen kyläkaupan tilalla osuuskuntapohjainen vireä kauppa.
Onnistumisen resepti on eittämättä ollut se, että homman pisti alkuun samanhenkinen ydinjoukko. Jos samaa yrittäisi jotenkin ulkopuolelta järjestämällä, tie olisi kivikkoisempi eikä ehkä edes veisi perille.
Sari Honkasalo