Run­saan vii­kon ku­lut­tua on ju­han­nus. Tuo kes­ki­ke­sän rie­ha saat­taa ol­la mo­nien ar­vo­as­tei­koil­la koko vuo­den mer­kit­tä­vin ir­ti­ot­to ar­jes­ta. Vaik­ka jus­si­juh­lin­taan liit­tyy jos jon­kin­lais­ta ne­ga­tii­vis­ta lie­veil­mi­ö­tä, niin ei­kö­hän meil­lä ole tääl­lä maa­pal­lon poh­jois­kol­kas­sa oi­keus täl­lai­seen suvi-ila­koin­tiin.

Toki maa­il­man on­nel­li­sin kan­sa osaa myös top­puut­te­lun. Nämä kom­men­tit tai­ta­vat ol­la mo­nel­le tut­tu­ja: taas tu­lee rän­tää ju­han­nuk­se­na, kyl­lä ai­na­kin kym­me­nen suo­ma­lais­ta huk­kuu, ju­han­nuk­sen jäl­keen kesä on ohi. Ju­han­nuk­sen mai­ne ke­sän jon­kin­lai­se­na kul­mi­naa­ti­o­pis­tee­nä on yli­ar­vos­tet­tu.

Sil­le ei voi mi­tään, et­tä päi­vä­ai­ka al­kaa ly­hen­tyä ke­sä­kuun jäl­ki­puo­lis­kol­la. Tänä vuon­na ke­sä­päi­vän­sei­saus on maa­nan­tai­na 21. ke­sä­kuu­ta, siis ju­han­nus­vii­kon al­ka­jai­sik­si. Sil­ti oli­si lii­al­li­sen pe­ri­suo­ma­lais­ta synk­kyyt­tä voi­vo­tel­la ke­sän hau­ta­jai­sia jo ju­han­nuk­sen jäl­keen.

Vi­ral­li­sia ke­sä­kuu­kau­sia ovat kesä-, hei­nä- ja elo­kuu. Ju­han­nus ajoit­tuu täs­sä ai­ka­tau­lus­sa en­sim­mäi­sen kol­man­nek­sen lop­pu­het­kiin. Hei­nä­kuun hel­tei­tä ei voi ta­kuu­var­mas­ti lu­va­ta, mut­ta se on sel­vä, et­tä elo­kuus­sa suo­ma­lai­sia hel­li­vät ke­lis­tä riip­pu­mat­ta pi­me­ne­vät ke­säy­öt. Vie­lä on ke­sää jäl­jel­lä, voi­si joku lau­les­kel­la.

Kesä on se ai­ka, jol­loin suo­ma­lai­set köm­pi­vät po­te­rois­taan ta­paa­maan la­ji­kump­pa­nei­taan lä­hi­pii­ri­ään laa­jem­min. Men­nään mark­ki­noil­le, fes­ta­reil­le ja ky­lä­juh­liin. Nämä kai­ken kan­san yh­teis­rien­not pit­käl­ti pe­ruun­tui­vat vii­me vuon­na, kun ko­ro­na­vi­rus saa­pui vie­rai­lul­le jo ke­vääl­lä.

Kut­su­ma­ton ka­ve­ri on tääl­lä vie­lä­kin. Juu­ri nyt ei ole tark­kaa tie­toa sii­tä, mitä kaik­kea ke­sä­ki­vaa voi har­ras­taa. Luul­ta­vas­ti tämä lau­se liik­kuu useim­pien kor­vien vä­lis­sä: jos­pa oli­si vä­hän nor­maa­lim­pi kesä kuin vuo­si sit­ten.

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien pe­rin­tei­sen ke­sä­leh­den ta­pah­tu­ma­ka­len­te­ri ker­too taas sii­tä, et­tä su­vi­puu­haa lä­hi­tie­noil­la on jäl­leen tyr­kyl­lä. Nor­maa­li­ai­ko­jen mit­taan lis­ta ei va­li­tet­ta­vas­ti vie­lä veny. Li­säk­si har­mi­tus­ta li­sää­vät jo täs­sä vai­hees­sa tie­dot muu­ta­mien iso­jen ke­sä­ta­pah­tu­mien pe­ruun­tu­mi­ses­ta. Jos tau­ti­ti­lan­ne lait­taa vie­lä li­sää stop­pia, niin kyl­lä kan­sa tä­män ym­mär­tää il­man viit­tauk­sia tal­vi­so­dan hen­keen.

Ym­mär­ret­tä­väl­lä ta­val­la al­ka­nee­seen ke­sään liit­tyy jopa yli­suu­ria odo­tuk­sia vii­me vuo­den ta­pah­tu­mien tau­ti­pet­ty­mys­ten jäl­keen. Jos nyt ei pää­se täy­sil­lä fes­ta­reil­le riek­ku­maan, mark­ki­noil­le tut­tu­ja ta­paa­maan tai ys­tä­vien kans­sa te­ras­sil­le is­tu­maan, niin tämä ei saa syn­kis­tää.

Sel­vi­sim­me vii­me ke­säs­tä, jo­ten sel­vi­äm­me myös täs­tä ke­säs­tä.

Vesa Pent­ti­lä