Suo­men kesä kes­tää het­ken ai­kaa vaan, mut sen het­ken maa­il­ma tar­joo pa­ras­taan, lau­loi ar­tis­ti Ol­li Ha­lo­nen suu­reen suo­si­oon nous­seel­la ke­sä­hi­til­lään vuon­na 2022.

Ha­lo­nen on­nis­tuu ai­ka hy­vin ki­teyt­tä­mään kap­pa­lees­saan ke­sän tun­nel­mia. Ke­sän, jota en­sin pit­kän tal­ven odo­te­taan, kun­nes va­loi­sas­sa yös­sä ei mal­ta men­nä nuk­ku­maan. Käy­dään ran­taan is­tu­maan, jos­sa Eput soit­taa re­pul­li­sen hit­te­jään. Is­tu­taan löy­lyn jäl­keen mö­kin ran­taan ää­reen juo­mien, tai ko­ho­tel­laan tuop­pia kans­sa fes­ta­ri­vie­rai­den.

Suo­men kesä to­si­aan vi­lah­taa ohi vauh­dil­la, mut­ta ai­na se on­nis­tuu luo­maan unoh­tu­mat­to­mia muis­to­ja, joi­ta pit­kän tal­ven ajan ai­na muis­tel­laan. Jo­kai­nen kesä on omal­la ta­val­laan ai­nut­laa­tui­nen ja iki­muis­toi­nen.

Joka vuo­si ke­säi­sin ta­pah­tuu jo­tain en­nen ko­ke­ma­ton­ta. Pie­ni lap­si op­pii ui­maan, ei­kä mal­ta ke­sä­lo­mal­laan muu­ta teh­dä. Täy­si-ikäi­syyt­tään ikui­suu­del­ta tun­tu­neen ajan odot­ta­nut nuo­ri va­pau­tuu vii­mein alai­käi­syy­den kah­leis­taan ja juh­lii va­paut­taan en­sim­mäi­sil­lä ke­sä­fes­ta­reil­la. Ke­sä­häis­sä on tai­kaa ja toi­saal­la joku pa­kah­tuu rak­kau­teen ke­sä­ro­mans­sis­saan. Eh­kä edes­sä on en­sim­mäi­nen gol­fis­sa lyö­ty hole-in-one, kun sa­maan ai­kaan ke­sä­te­at­te­rin la­val­la en­si­ker­ta­lai­nen jän­nit­tää avaus­taan.

Ke­sään voi mah­tua iki­muis­toi­sia mat­ko­ja. Per­heen pie­nim­mis­tä ku­va­taan muis­to­ja ha­laa­mas­sa Muu­mi­peik­koa ja Lin­nan­mä­el­lä pi­tuus riit­tää vih­doin­kin kaik­kiin hu­vi­tuk­sia tar­jo­a­viin lait­tei­siin.

Sen en­sim­mäi­sen ke­sä­työn­kin moni muis­taa. Ei­kä se­kään unoh­du, mi­hin en­sim­mäi­set ke­sä­työ­lik­sat ke­sän lo­pus­sa tuh­lat­tiin. Ke­sä­lo­mal­la­kin joku aher­taa, kun­nes val­miin sau­na­mö­kin juu­reen vuo­si­lu­vun raa­pus­taa.

Ei ke­sän toi­saal­ta tar­vit­se ol­la ta­pah­tu­mia täyn­nä, et­tä se muis­ti­jäl­jen jät­täi­si. Ke­sä­kuus­sa 2020 Suo­mi avau­tui ke­vään ai­ka­na voi­mas­sa ol­leis­ta ko­ro­na­ra­joi­tuk­sis­ta. Kir­jas­tot, ui­ma­hal­lit, hu­vi­puis­tot, ra­vin­to­lat yn­nä muut sai­vat taas ava­ta oven­sa. Al­le 50 ih­mi­sen ko­koon­tu­mi­set sal­lit­tiin ja ko­ti­maan­mat­kai­lun vält­tä­mis­suo­si­tus ku­mot­tiin. Kesä jäi mie­leen poik­keuk­sel­li­sen hil­jai­se­na.

Ei­kä ke­säi­sin ai­na säät­kään suo­si. Sil­loin muis­tel­laan, kuin­ka ke­sä­lo­ma­kuu­kau­det osui­vat ko­le­aan ai­kaan ja ju­han­nuk­se­na­kin sa­toi mel­kein rän­tää. Sa­tei­sen ke­sän osu­es­sa koh­dal­le voi elä­tel­lä toi­vei­ta hy­väs­tä sie­ni­vuo­des­ta. Sel­lai­se­na moni muis­taa vii­me vuo­den, kun kan­ta­rel­le­ja oli met­sät kel­tai­se­naan jo var­hain ke­sä­kuun puo­lel­la.

Met­sän an­ti­mis­ta saa­daan sit­ten ke­sän jäl­keen naut­tia, kun sitä koko pit­kä tal­vi muis­tel­laan.

Jes­se Ran­ta