Kevät etenee, päivä pitenee ja vauhti kohti ensi kuussa koittavia tuplavaaleja kiihtyy. Unisimmatkin äänestäjät ovat varmasti viimeistään tällä viikolla tulleet tietoisiksi kevään tuplavaaleista tien varsille ilmestyneiden vaalimainosten ansiosta.
Kunta- ja aluevaalit järjestetään 13. huhtikuuta, joten vielä äänestäjillä on runsaasti aikaa oman ehdokkaansa löytämiseen. Kaksien vaalien myötä netti tuntuu tursuvan vaalikonevaihtoehtoja. Vaalipaneelienkin kohdalla vaihtoehtoja on vähintäänkin riittävästi. Jokaiselle kohderyhmälle tuntuu löytyvän omansa. Ikäihmisille ja opiskelijoille, koulutusteemalla tai luontokulmalla, kunnallisesti tai alueellisesti.
Valtakunnallisesti tarkasteltuna kunta- ja aluevaaliehdokkaiden määrä on pudonnut viime vaaleihin verrattuna. Vaihtoehtojen vähentyessä oman ehdokkaan löytämisen voisi ajatella helpottuvan. Vaalipaneelien määrässä kehitys ei tunnu olevan samansuuntaista. Äänestäjä saattaa törmätä valinnan vaikeuteen jo sopivaa vaalipaneelia etsiessä. Ehkä vähempikin riittäisi.
Tietyille kohderyhmille suunnatut vaalipaneelit ovat toisaalta perusteltuja, mutta äänestäjäkunnan pilkkominen alati ahtaampiin lohkoihin voi kääntyä myös tarkoitusta vastaan. Etenkin pienissä kunnissa on syytä pohtia, kannattaako kohderyhmää kaventaa äärimmilleen, jos lopputuloksena panelisteja saapuu paikalle yleisöä enemmän.
Käytännöllisempää olisi luoda vaalipaneeleja ajatellen suurta yleisöä. Sen ei tarvitse tarkoittaa erityisryhmien unohtamista. Kun kysymykset ovat hyvin mietittyjä, samaan vaalipaneeliin saa sisällytettyä omat osionsa ikäihmisille, opiskelijoille, vammaispalveluita ja varhaiskasvatusta vaativille.
Ylitarjonnan ja äänestysähkyn sijaan äänestäjät kaipaavat kaksien vaalien keskellä helppoutta. Monien vaalipaneelien sijaan äänestäjän kalenterissa pitäisi olla yksi päivä ympyröitynä muistutuksena vaaliuurnalla vierailulle.
Jesse Ranta