Ke­vät ja al­ku­ke­sä ovat ai­kaa, jol­loin nuo­ret hir­vie­läi­met et­si­vät it­sel­leen uu­sia eli­na­lu­ei­ta. Ko­ke­mat­to­mat yk­si­löt voi­vat har­hau­tua taa­ja­miin ja vilk­kaas­ti lii­ken­nöi­dyil­le teil­le, mikä li­sää on­net­to­muus­ris­kiä.

– Usein ky­sees­sä on nuo­ri hir­vie­läin, joka on juu­ri it­se­näis­ty­nyt emos­taan. Se voi liik­kua ute­li­aas­ti asu­tuk­sen lä­hei­syy­des­sä ja vai­kut­taa häm­men­ty­neel­tä, ker­too hir­vi­ta­lou­sa­lu­e­suun­nit­te­li­ja Ant­ti Rin­ne Suo­men riis­ta­kes­kuk­ses­ta.

Eri­tyi­ses­ti taa­ja­miin ek­sy­neet eläi­met saat­ta­vat käyt­täy­tyä ar­vaa­mat­to­mas­ti ja säi­käh­tä­es­sään pa­e­ta hal­lit­se­mat­to­mas­ti, mikä ai­heut­taa vaa­raa sekä au­toi­li­joil­le et­tä eläi­mel­le. Täl­lai­sis­sa ti­lan­teis­sa po­lii­si ja riis­tan­hoi­to­yh­dis­tyk­sen suur­riis­ta­vir­ka-apu (SRVA) pyr­ki­vät oh­jaa­maan eläi­men tur­val­li­sem­mil­le alu­eil­le.

Jos au­to osuu hir­vie­läi­meen, on­net­to­muu­des­ta on vä­lit­tö­mäs­ti il­moi­tet­ta­va hä­tä­kes­kuk­seen, myös sil­loin, jos tör­mäys näyt­tää lie­väl­tä. Pie­ni­kin osu­ma voi ai­heut­taa eläi­mel­le va­ka­via vam­mo­ja.

– Il­man il­moi­tus­ta louk­kaan­tu­nut eläin voi jää­dä kär­si­mään, jos sen jäl­jit­tä­mi­seen ei pääs­tä ajois­sa, Rin­ne pai­not­taa.

Hä­tä­pu­he­lu käyn­nis­tää SRVA-toi­mi­joi­den toi­met: he joko nou­ta­vat kuol­leen eläi­men tai jäl­jit­tä­vät louk­kaan­tu­neen yk­si­lön koi­rien avul­la. Tar­vit­ta­es­sa louk­kaan­tu­nut eläin lo­pe­te­taan eläin­suo­je­lul­li­sis­ta syis­tä.