Saa­ra Huo­vi­nen

Veh­maal­la ja Lo­ka­lah­del­la pai­kal­li­set kou­lu­lai­set ko­koon­tui­vat kou­lu­jen­sa vie­reis­ten pel­to­jen lai­taan kes­ki­viik­ko­na kyl­vön­siu­nauk­seen.

Mo­lem­mis­sa ti­lai­suuk­sis­sa pu­hu­ja­na vie­rai­li MTK Var­si­nais-Suo­men alu­e­pääl­lik­kö Ter­hi Löfs­tedt, joka ky­se­li lap­sil­ta, mikä mah­taa ol­la ih­mi­sen kaik­kein tär­kein tar­ve. Kuu­lus­sa Mas­low´n tar­ve­hie­rar­ki­as­sa tär­keim­mäl­lä si­jal­la ovat fy­si­o­lo­gi­set tar­peet ku­ten ruo­ka.

– Ruo­ka­tur­va tar­koit­taa, et­tä ruo­kaa on riit­tä­väs­ti, ja se on oi­ke­an­lais­ta. Söi­kö joku aa­mul­la puu­roa? Kii­tos. Kui­tua ja hii­li­hyd­raat­te­ja, ja jos mu­ka­na oli lasi mai­toa, tu­li­vat pro­tei­i­nit­kin kyy­ti­poi­ka­na.

Löfs­tedt muis­tut­ti, mi­ten ruo­ka­tur­vaan kuu­luu myös syö­mäm­me ate­ri­an tur­val­li­suus. Se to­teu­tuu erit­täin hy­vin, kun käyt­tää ko­ti­mai­sia raa­ka-ai­nei­ta.

Ko­ti­mai­nen ruo­ka luo työ­paik­ko­ja, ja maa­ta­lous ta­kaa maa­seu­dun elin­voi­mai­suu­den. Löfs­tedt eh­dot­ti, et­tä van­ha sa­non­ta "tie­dä, mitä syöt" voi­tai­siin muut­taa muo­toon "tie­dä, mi­ten ruo­ka­si on tuo­tet­tu".

Ih­mi­sen tar­ve­hie­rar­ki­aan kuu­luu yh­te­nä osa­na myös ar­vos­te­tuk­si tu­le­mi­sen tun­ne.

– Tä­män päi­vän maa­il­mas­sa, yhä ki­ris­ty­vis­sä kus­tan­nus­pai­neis­sa, ruu­an tuot­ta­ja an­sait­see täy­den ar­vos­tuk­sen te­ke­mäs­tään työs­tä. Kun­ni­oi­tus yk­sin ei yrit­tä­jää elä­tä, mut­ta se ra­ken­taa poh­jan tuot­tei­den oi­keu­den­mu­kai­sel­le hin­noit­te­lul­le. Meil­lä on sa­non­ta mie­hes­tä, joka tie­tää kai­kel­le hin­nan, mut­ta ei min­kään ar­voa. Mi­kä­li em­me nyt ar­vos­ta vil­je­li­jää ja hä­nen tuot­tei­taan, em­me tu­le­vai­suu­des­sa saa ko­ti­mais­ta ruo­kaa mil­lään hin­nal­la, hän muis­tut­ti.

Lo­ka­lah­del­la kyl­vön­siu­naa­mi­sen yh­tey­des­sä lau­let­tiin Su­vi­vir­si. Vi­de­on ku­va­si Hil­la Mat­ti­la, joka on työ­har­joit­te­lus­sa Vak­ka-Suo­men Sa­no­mis­sa.