See­la, Ir­ma, C-duu­ri ja muut ku­tut kiin­nos­tu­vat heti, kun Ma­ria Etu-Prami nos­taa nii­den ai­tauk­seen van­han jou­lu­kuu­sen. Päi­väs­sä tai vii­meis­tään kah­des­sa se on ka­lut­tu pu­ti­puh­taak­si, ja jäl­jel­lä on enää pelk­kä ran­ka.

Pa­ja­pel­lon Kut­tu­lan eläin­ten jou­lu al­kaa oi­ke­as­taan vas­ta uu­den­vuo­den jäl­keen, kun naa­pu­rus­tos­sa ale­taan luo­pua jou­lu­kuu­sis­ta. Nii­tä saa tuo­da vuo­hil­le kau­em­paa­kin, sitä mu­kaa kuin jou­lua ko­deis­ta pois sii­vo­taan.

– Ei nii­tä voi tul­la lii­kaa. Täl­lai­sel­le lau­mal­le py­rin an­ta­maan kuu­sia kol­me tai nel­jä ker­ral­la vä­hän eri paik­koi­hin, kos­ka muu­toin lau­man vah­vim­mat per­soo­nat aja­vat muut pois. Vuo­het saa­vat kuu­sis­ta vi­ri­ket­tä, mut­ta se on niil­le myös mo­nel­la ta­val­la hy­vää ruo­kaa.

Maria Etu-Prami vie kutuille mielellään useamman kuusen kerralla, jotta vahvimmat eivät pääse rohmuamaan kaikkea.

Saara Huovinen

Vuo­hi on Etu-Pra­min mu­kaan en­si­si­jai­ses­ti puun- ja pen­saan­syö­jä, joka rai­vaa te­hok­kaas­ti esi­mer­kik­si pa­ju­kot. Sil­le kel­paa ruu­ak­si sel­lai­set­kin oh­dak­keet ja hie­ra­kat, joi­hin muut lai­dun­ta­jat ei­vät kos­ke.

Jou­lu­kuus­ten ka­lu­a­mi­nen on Etu-Pra­min mu­kaan hy­väk­si vuo­hen ruu­an­su­la­tuk­sel­le, ja nuo­ret ha­vut aut­ta­vat tal­vi­kar­van kas­vat­ta­mi­ses­sa. Pih­ka on vuo­hel­le su­per­foo­dia, jon­ka si­säl­tä­mät hart­si­ha­pot esi­mer­kik­si hil­lit­se­vät bak­tee­rien kas­vua. Pih­ka si­säl­tää myös lig­naa­le­ja, kas­vi­poh­jai­sia hor­mo­ne­ja, jot­ka edis­tä­vät so­lu­jen uu­siu­tu­mis­ta ja no­peut­ta­vat haa­vo­jen pa­ra­ne­mis­ta.

– Pih­ka on myös oi­va lois­hää­tö, ja aut­taa li­säk­si kyl­män sie­dät­tä­mi­seen, Etu-Prami ke­huu.

Sa­no­taan, et­tä ku­tun ruo­ka­va­lio vai­kut­tai­si mai­don ma­kuun, mut­ta Etu-Prami ei ole huo­man­nut ti­lan mai­dos­sa jou­lu­kuu­si­die­e­tin vai­ku­tuk­sia tai muu­ta­kaan ma­ku­vaih­te­lua.

Maisa ja muut vuohet saavat joulukuusista paljon irti.

Saara Huovinen

Pa­ja­pel­lon Kut­tu­las­sa on tänä vuon­na jou­lu­kuu­sen­syö­jiä enem­män kuin ai­em­pi­na vuo­si­na. 12 kut­tua sai­vat al­ku­vuo­des­ta muu­ta­man kuu­kau­den ajak­si vie­raak­seen pu­kin ni­mel­tä Ca­yus, ja kaik­ki tu­li­vat tii­neik­si.

Etu-Prami oli va­rau­tu­nut sii­hen, et­tä ki­le­jä voi tul­la vaik­ka 24, sil­lä kut­tu poi­kii 1–3 ki­liä ker­ral­laan.

– Usein­han ku­tuis­ta as­tu­te­taan vain jot­kut tie­tyt, mut­ta mi­nul­la ei oli­si ol­lut sii­hen eril­lis­tä ti­laa. En­sim­mäi­set ki­lit syn­tyi­vät ju­han­nu­saat­to­na, ja ke­sän mit­taan nii­tä syn­tyi yh­teen­sä 18. Kaik­ki ty­töt jäi­vät meil­le, ja po­jat myin eteen­päin.

Kah­dek­sas­ta tyt­tö­ki­lis­tä jot­kut saat­ta­vat vie­lä ke­vään koit­ta­es­sa läh­teä uu­siin ko­tei­hin, jos nii­den emän­tä vain raas­kii. Ko­din täy­tyy sil­loin ol­la hyvä.

– Kai­kil­le en myy, vaan ko­e­tan va­li­koi­da hy­vän ko­din. Mi­nul­ta on ky­syt­ty ki­le­jä ri­vi­ta­lon pi­hal­le ja jopa Tu­run kes­kus­taan par­vek­keel­le. Siel­lä oli­si kuu­lem­ma saa­nut pork­ka­noi­ta, läm­pöä ja rak­kaut­ta, mut­ta ei se ihan rii­tä.

Etu-Prami hank­ki en­sim­mäi­set ku­tut vuon­na 2015, ja te­kee nii­den mai­dos­ta juus­to­ja. Kut­tu voi tuot­taa mai­toa il­man poi­ki­mis­ta­kin niin sa­not­tu­na neit­syt­lyp­sä­jä­nä, mut­ta poi­ki­mi­sen jäl­keen mai­don­tuo­tan­to on var­mem­paa.

– Nyt tu­lee mai­toa yh­teen­sä 12–15 lit­raa päi­väs­sä, jo­ten sitä riit­tää hy­vin jou­lu­se­son­gin juus­toi­hin. To­sin teen vain sen mitä pys­tyn. Tämä on mi­nul­le har­ras­tus, ja omaa jak­sa­mis­ta­kin täy­tyy miet­tiä.

Etu-Pra­min työ­vuo­ro lai­tos­huol­ta­ja­na ja keit­ti­ö­työn­te­ki­jä­nä Veh­maan päi­vä­ko­dil­la al­kaa aa­mu­kuu­del­ta. On­nek­si vuo­hi ei ole lyp­sy­a­jas­ta niin tark­ka; ker­ran päi­väs­sä riit­tää ja ai­ka saa heit­tää muu­ta­mal­la tun­nil­la. Lyp­sä­mi­seen ja ruok­ki­mi­seen me­nee il­tai­sin pa­ri­sen tun­tia.

Vuo­het ovat Etu-Pra­min per­hees­sä äi­din jut­tu, vaik­ka usein kuu­si­vuo­ti­as kuo­pus kul­kee seu­ra­na. Ne­li­lap­si­sen per­heen isom­mat lap­set ovat avuk­si enem­män muis­sa ko­ti­töis­sä.

– Tyk­kään men­nä eläin­ten luo pois ar­jen här­del­lis­tä. Vuo­hien kans­sa ei ole kos­kaan kah­ta sa­man­lais­ta päi­vää. Vuo­hi on ute­li­as ja vii­sas eläin, ja jo­kai­nen on oman­lai­sen­sa per­soo­na.

Pa­ja­pel­lon vuo­het saa­vat ul­koil­la va­paas­ti läpi tal­ven. Lumi- tai ve­si­sa­tees­ta ne ei­vät pidä, mut­ta ulos ne kul­ki­si­vat pi­ha­tos­taan mie­lel­lään vaik­ka 20 as­teen pak­ka­sel­la.

– Pa­him­mil­la pak­ka­sil­la yri­tän pi­tää nii­tä si­säl­lä. Joil­la­kin ku­tuil­la uta­reet roik­ku­vat lä­hel­lä maa­ta, ja tu­lee ris­ki uta­re­tu­leh­duk­ses­ta. Ulos ne sil­ti ha­lu­a­vat, jos vain tai­vaal­ta ei tule mi­tään alas.

Jou­luk­si kut­tu­laan ri­pus­te­taan jou­lu­va­lot, ja eläi­met saa­vat her­kuk­si omas­ta met­säs­tä nap­sit­tu­ja ha­vu­nok­sia ja kui­vat­tua lei­pää. Isän­tä­vä­ki rau­hoit­tuu ko­tiin.

– Mo­lem­pien iso­van­hem­pien luo­na käy­dään, mut­ta muu­toin em­me niin sa­no­tus­ti pää­se mi­hin­kään. Vie­täm­me jou­lua lä­heis­ten kes­ken ko­to­sal­la. Saa ol­la yö­pai­ta pääl­lä ei­kä tar­vit­se läh­teä yh­tään mi­hin­kään, kun las­ten har­ras­tuk­set­kin ovat tau­ol­la.

Jou­lu­kuu­sen voi ha­lu­tes­saan käy­dä jät­tä­mäs­sä Pa­ja­pel­lon Kut­tu­lan pi­hal­le jou­lun jäl­keen (Pa­ja­pel­lon­tie 28, Veh­maa) en­nal­ta il­moit­ta­mat­ta. Isän­tä­vä­ki vie kuu­set pi­has­ta vuo­hil­le so­pi­vaan ai­kaan.

Saa­ra Huo­vi­nen