Jen­ni Ky­län­pää

EU:n maa­seu­tu­ra­hoi­tus­kau­del­la 2023–2027 on mu­ka­na uu­si tu­ki­muo­to: yh­tei­sen oji­tu­sin­ves­toin­ti, jota ha­e­taan Ely-kes­kuk­ses­ta.

Var­si­nais-Suo­men Ely-kes­kuk­sen maa­seu­tu­yk­si­kön joh­ta­va ra­hoi­tu­sa­si­an­tun­ti­ja Ja­ni­ta Lep­pä­nen ker­too, et­tä tu­kia on ha­et­tu al­ku­kan­keu­den jäl­keen vilk­kaas­ti.

Ai­kai­sem­mal­la ra­hoi­tus­kau­del­la myön­net­tiin tu­kea pe­rus­kui­va­tuk­seen, mikä oli Var­si­nais-Suo­mes­sa suo­sit­tu tu­ki­muo­to. Uu­si yh­tei­nen oji­tu­sin­ves­toin­ti vaa­tii uu­den­lais­ta ajat­te­lua.

– Uu­des­sa tu­es­sa on enem­män vaa­ti­muk­sia ym­pä­ris­tö­vai­ku­tuk­sis­ta. Ha­ke­muk­siin pyy­de­tään lau­sun­to Ely-kes­kuk­sen ym­pä­ris­tö­vas­tuu­a­lu­eel­ta, joka ar­vi­oi, ovat­ko ym­pä­ris­tö­vai­ku­tuk­set riit­tä­viä. Yleen­sä nämä hank­keet ovat vai­ku­tuk­sil­taan niin mer­kit­tä­viä, et­tä ne ovat ai­na va­lin­ta­me­net­te­lyn kär­ki­pääs­sä, hän sa­noo.

Toi­nen uu­si nä­kö­kul­ma on yh­teis­työ. Hank­keen tu­lee ai­na hyö­dyt­tää vä­hin­tään kah­ta ti­laa. Ti­la­koh­tai­ses­ti maa­seu­tu­ra­hoi­tus­ta voi saa­da nor­maa­liin sa­la­o­ji­tuk­seen ja sää­tö­sa­la­o­ji­tuk­seen.

Uu­den yh­tei­sen oji­tu­sin­ves­toin­nin tuki on 40 pro­sent­tia hank­keen ko­ko­nais­kus­tan­nuk­sis­ta. Tuki myön­ne­tään vain sil­le osuu­del­le, jol­la on maa­ta­lous­toi­min­taa.

Tai­vas­sa­los­sa Iso­lah­de­no­jan var­rel­la ole­vat ti­lat ovat saa­neet Var­si­nais-Suo­men Ely-kes­kuk­ses­ta myön­tei­sen tu­ki­pää­tök­sen yh­tei­sel­le oji­tu­sin­ves­toin­nil­le, jos­sa Iso­lah­de­no­jaan teh­dään kak­si­ta­sou­o­ma.

Oji­tu­sin­ves­toin­nis­sa on mu­ka­na kaik­ki­aan seit­se­män ti­laa.

– Toi­veis­sa on, et­tä pää­si­sim­me aloit­ta­maan kai­vut tu­le­va­na tal­ve­na. Tee­tim­me han­ke­a­lu­eel­le sim­puk­ka­kar­toi­tuk­sen ja seu­raa­vak­si odo­tam­me puun­kaa­to­lu­paa Met­sä­hal­li­tuk­sel­ta, ker­too hank­kees­sa mu­ka­na ole­va Sami Aal­to­nen.

Ai­ko­jen saa­tos­sa Iso­lah­de­no­jan ym­pä­ril­lä on vil­jel­ty muun mu­as­sa so­ke­ri­juu­ri­kas­ta, mut­ta vii­me vuo­si­na se on ol­lut lä­hes mah­do­ton­ta.

– So­ke­ri­juu­ri­kas nos­te­taan syk­syl­lä ja yleen­sä ojan pin­ta nou­see syys­sa­tei­den myö­tä niin pal­jon, et­tä iso osa pel­lois­ta me­nee käyt­tö­kel­vot­to­maan kun­toon. On­gel­mia on ol­lut pal­jon myös ke­vääl­lä, jol­loin oja tul­vii lä­hes kaik­kien pel­loil­le.

Han­ka­lien vil­je­ly­o­lo­suh­tei­den vuok­si ojan lä­hei­syy­des­sä vil­jel­lään lä­hin­nä hei­nää, mut­ta toi­veis­sa on, et­tä kak­si­ta­sou­o­man myö­tä vil­je­lyyn saa­daan taas mo­ni­puo­li­sem­min eri kas­ve­ja.

Aal­to­nen ker­too, et­tä ojan edel­li­ses­tä per­kauk­ses­ta on yli 20 vuot­ta, ei­kä sitä sil­loin­kaan käy­ty läpi koko mat­kal­ta. Kun aja­tus yh­tei­ses­tä oji­tu­sin­ves­toin­nis­ta syn­tyi, hän soit­ti kaik­ki ojan var­rel­la ole­vat ti­lat läpi. Muut läh­ti­vät in­ves­toin­tiin mie­lel­lään mu­kaan, sil­lä nyt oja on niin tu­kos­sa, et­tä ti­lan­ne on kai­kil­le han­ka­la.

Hank­keen ko­ko­nais­kus­tan­nuk­set ovat yli 40 000 eu­roa, ja sii­hen on myön­net­ty 40 pro­sen­tin tuki. Han­ket­ta var­ten vil­je­li­jät he­rät­ti­vät hen­kiin van­han oji­tu­syh­tei­sön. Suun­nit­te­lu­a­pu­na oli Tmi Heik­ki Mus­to­nen.

In­ves­toin­nin hyö­ty­a­lu­eek­si on las­ket­tu 66 heh­taa­ria, jos­ta pel­to­jen osuus on 28 heh­taa­ria. Uo­man va­lu­ma-alue on 550 heh­taa­ria, jos­ta noin 40 pro­sent­tia on pel­toa ja lop­puo­sa pää­o­sin met­sää.

Kun oja saa­daan kun­toon, vil­je­li­jät odot­ta­vat sel­ke­ää pa­ran­nus­ta maan kas­vu­kun­toon ja li­säk­si hank­keel­la ar­vi­oi­daan ole­van po­si­tii­vi­nen vai­ku­tus ym­pä­ris­töön, kun huuh­tou­mat pie­ne­ne­vät.

Ely-kes­kuk­sen ve­si­ta­lou­sa­si­an­tun­ti­ja Nik­las Lin­de­ma­nin mu­kaan kak­si­ta­sou­o­mat ovat te­hok­kai­ta niil­lä alu­eil­la, joil­le ne maan­tie­teel­li­ses­ti so­vel­tu­vat. Kak­si­ta­sou­o­mas­sa ojan toi­sel­le tai mo­lem­mil­le puo­lil­le teh­dään kas­vi­peit­tei­nen tul­va­ta­san­ne, jo­hon va­lu­ma­ve­sien mu­ka­na tu­le­vat ra­vin­teet pi­dät­ty­vät. Tul­va­ta­san­teet myös es­tä­vät tul­va­ve­sien nou­sua pel­loil­le.

Oji­tus­tu­en li­säk­si kak­si­ta­sou­o­miin on toi­nen­kin ta­lou­del­li­nen kan­nus­tin.

– Kak­si­ta­sou­o­mas­sa pel­to­tu­ki on mah­dol­lis­ta tie­tyin eh­doin saa­da ojan kes­kel­le as­ti. Tu­ki­a­lue ei siis pie­ne­ne, vaik­ka osa pel­los­ta kai­ve­taan pois, ker­too Lin­de­man.

Lin­de­man us­koo, et­tä kak­si­ta­sou­o­mien yleis­ty­mi­nen val­ta­o­jis­sa voi vai­kut­taa Saa­ris­to­me­ren ti­laan po­si­tii­vi­ses­ti. Par­haim­mil­laan kak­si­ta­sou­o­ma so­pii sekä pie­niin et­tä suu­riin ojiin.

Po­si­tii­vi­sia ym­pä­ris­tö­vai­ku­tuk­sia voi saa­da myös esi­mer­kik­si tois­puo­lei­sel­la kai­vul­la, kai­vu­luis­kan kas­vit­ta­mi­sel­la ja va­el­lu­ses­tei­den pois­tol­la. Ojat kan­nat­taa pi­tää mah­dol­li­sim­man luon­non­mu­kai­si­na, esi­mer­kik­si mut­kit­te­le­via uo­mia ei kan­na­ta tur­haan suo­ris­taa, ei­kä ojas­ta kan­na­ta kai­vaa lii­an sy­vää. Jos­kus pelk­kä kas­vien niit­to­kin riit­tää ojan kun­nos­ta­mi­sek­si.