Juha Haa­pa­kos­ki

– Ko­ro­na­ra­joi­tus­ten päät­ty­es­sä yh­tei­söl­li­nen ja yh­tei­nen ta­pah­tu­ma on hie­no asia. Meil­lä on eri­tyi­sen ak­tii­vis­ta yh­tei­söl­li­syyt­tä Ry­mät­ty­läs­sä ja Me­ri­mas­kus­sa, ar­vi­oi Naan­ta­lin kau­pun­gin­joh­ta­ja Lau­ra Lep­pä­nen ava­tes­saan Ry­mät­ty­län Nuot­ta­si­lak­ka­mark­ki­nat lau­an­tai­na.

Ry­mät­ty­län/Me­ri­mas­kun lei­jo­nien jär­jes­tä­mät mark­ki­nat on­nis­tui­vat yli odo­tus­ten kah­den ko­ro­na­vuo­den tau­on jäl­keen.

– Si­lak­ka on ol­lut tär­keä kala saa­ris­ton asuk­kail­le läpi vuo­si­sa­to­jen. Se on saa­lis­mää­räl­tään Itä­me­ren ka­las­tuk­sen tär­kein kala. Si­la­kan ka­las­tuk­sel­la on suo­ria vai­ku­tuk­sia Itä­me­ren ti­laan: ka­las­tuk­sen mu­ka­na Itä­me­res­tä pois­tuu re­he­vöit­tä­viä ra­vin­tei­ta, eri­tyi­ses­ti fos­fo­ria ja typ­peä. Suo­mes­sa ka­las­tus pois­taa vuo­sit­tain kai­kis­ta ve­sis­töis­tä mer­kit­tä­vän mää­rän, yli 700 ton­nia fos­fo­ria. Ka­las­tuk­sel­la on siis tär­keä roo­li myös Itä­me­ren ti­lan ko­hen­tu­mi­ses­sa. Li­säk­si kes­tä­väs­ti pyy­det­ty ko­ti­mai­nen kala on il­mas­to­ys­tä­väl­li­nen vaih­to­eh­to te­ho­tuo­te­tul­le li­hal­le tai tuon­ti­ka­lal­le, sa­noi Lep­pä­nen.

Ka­las­tus on saa­ris­ton pe­rin­tei­nen elin­kei­no, jol­la on Suo­mes­sa pit­kä his­to­ria. Ny­ky­päi­vä­nä kau­pal­li­nen ka­las­tus on usein pie­ni­muo­tois­ta - yli 90 pro­sent­tia ka­las­ta­jis­ta har­joit­taa mo­ni­toi­mis­ta per­hey­rit­tä­mis­tä. Lep­pä­nen muis­tut­ti, et­tä syö­mäl­lä ko­ti­mais­ta lä­hi­ka­laa tu­em­me siis myös suo­ma­lais­ta työ­tä: kas­va­va lä­hi­ka­lan ku­lu­tus luo työ­tä koko tuo­tan­to­ket­juun ai­na ka­las­tuk­ses­ta jat­ko­ja­los­tuk­seen.

– Suo­ma­lais­ten ruo­ka­pöy­dis­sä si­lak­ka on kui­ten­kin vie­lä har­vi­nai­suus, ja täl­lä het­kel­lä vain noin 4 pro­sent­tia ka­las­te­tus­ta si­la­kas­ta pää­tyy lau­ta­sil­le. Meil­lä Naan­ta­lin kau­pun­gin keit­ti­öis­sä vaa­li­taan lä­hi­ka­la­päi­viä ja lä­hi­ka­lan käyt­töä py­ri­tään ai­na vain li­sää­mään. On tär­ke­ää opet­taa lap­set lä­hi­ka­lan syön­tiin pie­nes­tä pi­tä­en. Ja näyt­tä­vät ne ai­dos­sa vois­sa pais­te­tut si­lak­ka­pih­vit te­ke­vän kaup­pan­sa ka­la­päi­vi­nä ai­kuis­ten lau­ta­sil­la var­sin mal­lik­kaas­ti, sa­noi Lau­ra Lep­pä­nen.

Ry­mät­ty­län-Me­ri­mas­kun lei­jo­nat ovat yl­lä­pi­tä­neet tal­vi­nuot­taus­tai­to­ja yli 40 vuo­den ajan. Al­kuun ka­laa pyy­det­tiin lai­na­nuo­tal­la. Kun ka­laa tuli, piti se myös mark­ki­noi­da jo­ten­kin. Sii­tä seu­ra­si mark­ki­na­pe­rin­ne, vaik­ka tal­vi­nuo­tal­le on enää har­voin pääs­ty. Si­lak­ka on kui­ten­kin yhä tär­keä tuo­te mark­ki­noil­la. Täl­lä­kin ker­ral­la sitä oli va­rat­tu 700 ki­loa ja kaik­ki myy­tiin.

Myös mak­ka­rat myy­tiin vii­meis­tä pa­laa myö­ten. Lei­jo­nien hy­vän­te­ke­väi­syys­kas­sa ker­tyy si­la­kas­ta, mark­ka­ras­ta ja au­to­pai­kois­ta, joi­ta myy­tiin noin 500 kap­pa­let­ta. Vä­keä pai­kal­la ar­vi­oi­tiin käy­neen päi­vän ai­ka­na noin 1500. Lei­jo­nat luo­vut­ti­vat K-Su­per­mar­ket Uk­ko-Pe­kal­le Ren­ny Te­rän suun­nit­te­le­man Tuu­ra-pal­kin­non vuo­si­kym­me­niä saa­dus­ta vah­vas­ta tu­es­ta mark­ki­noil­le.

Klu­bin pre­si­den­tin Kaj Aha­vak­sen mu­kaan jär­jes­tä­jät ovat au­rin­koi­sen päi­vän vä­ki­mää­rään ja kau­pan­käyn­tiin tyy­ty­väi­siä. Tuot­to, joka alus­ta­van las­kel­man mu­kaan on noin 6000 eu­roa, käy­te­tään ko­ko­nai­suu­des­saan ry­mät­ty­lä­läis­ten ja me­ri­mas­ku­lais­ten seu­ro­jen ja yh­tei­sö­jen hy­väk­si.