Saa­ra Huo­vi­nen

Uu­den­kau­pun­gin to­ril­le tuo­tiin tiis­tai­aa­mu­na jou­lu­kuu­si vain 1,5 ki­lo­met­rin pääs­tä Itä­puis­ton ku­pees­ta Ner­van­de­rin­ka­dul­ta. Se on puo­li vuo­si­sa­taa van­ha, 17 met­riä kor­kea oka­kuu­si, joka kas­voi Jani Sii­vo­sen ja As­ta Kat­ti­la­kos­ken pi­hal­la ai­van ta­lon kyl­jes­sä kiin­ni.

– Olin miet­ti­nyt sen kaa­ta­mis­ta kol­mi­sen vuot­ta. Vii­me tal­ve­na hel­mi­kuun myrs­kys­sä se hak­ka­si ta­lon kul­maan ai­ka huo­lel­la ja häi­rit­si jopa nuk­ku­mis­ta. Olin ke­vääl­lä soit­ta­mas­sa vi­her­työ­lu­paa kau­pun­gil­ta, kun siel­tä sa­not­tiin, et­tä tu­le­vat kat­so­maan. Kävi il­mi, et­tä kuu­si so­pi­si hy­vin jou­lu­kuu­sek­si, Sii­vo­nen ker­too.

Kuu­sen siir­toa alet­tiin val­mis­tel­la jo ma­nan­tai-il­ta­na, jol­loin nos­tin ase­tel­tiin kuu­sen vie­rel­le ja ka­dun var­ren py­sä­köin­ti­paik­ko­ja sul­jet­tiin. Vaik­ka siir­to­mat­ka oli ver­rat­tain ly­hyt, sii­hen va­rat­tiin sa­man ver­ran ai­kaa kuin mui­na­kin vuo­si­na.

– Met­su­ri kävi suun­nit­te­le­mas­sa kai­ken edel­li­se­nä päi­vä­nä päi­vän­va­los­sa, jot­ta kaik­ki me­nee su­ju­vas­ti aa­mun pi­me­äs­sä. Mat­kal­la oli ah­tai­ta kään­nök­siä, jois­sa täy­tyi kul­jet­ta­jan ol­la tark­ka­na, vi­her­työn­joh­ta­ja Juha Huk­ka ker­too.

Sii­vo­nen ja Kat­ti­la­kos­ki ovat asu­neet ny­kyi­ses­sä ko­dis­saan vuo­des­ta 2004, mut­ta kuu­sen his­to­ria on heil­lä tie­dos­sa. Vuon­na 1938 ra­ken­net­tu talo siir­tyi ai­ka­naan al­ku­pe­räi­sil­tä omis­ta­jil­ta seu­raa­val­le su­ku­pol­vel­le, ja kuu­si is­tu­tet­tiin pi­haan po­jan­tyt­tä­ren syn­nyt­tyä vuon­na 1971.

Oka­kuu­si tun­ne­taan pa­rem­min ho­pe­a­kuu­se­na, ja sen neu­la­set ovat kau­niin ho­pe­an­sä­vyi­set.

– Tämä on to­ril­le hyvä kuu­si, sil­lä se on tuu­hea, sään­nöl­li­sen muo­toi­nen, ter­ve ja suo­rah­ko, vaik­ka ihan suo­ra se ei ole. Op­ti­maa­lis­ta kuus­ta en tie­dä löy­tyy­kö kos­kaan. Ai­na se on komp­ro­mis­si, sil­lä kuu­si kas­vaa va­loa koh­ti ja on var­jo­puo­lel­ta har­vem­pi. Var­jos­sa kas­va­nut puo­li kään­ne­tään nyt mat­kai­lu­toi­mis­ton suun­taan, sil­lä siel­tä ih­mi­set har­vem­min saa­pu­vat to­ril­le. Toi­seen suun­taan kuu­si nä­kyy pit­käl­le, Juha Huk­ka sa­noo.

Kau­pun­gin­puu­tar­hu­ri Sai­ja Pel­to­la muis­tut­taa, et­tä kuu­sieh­dok­kai­ta ote­taan ai­na vas­taan. Ihan he­ti­kään kuu­ses­ta ei tar­vit­se vält­tä­mät­tä luo­pua.

– Meil­lä on nyt­kin tie­dos­sa pari kuus­ta, joi­den an­nam­me vie­lä kas­vaa. Kuu­sen vuo­si­kas­vu on 30–50 sent­tiä kas­vu­pai­kas­ta riip­pu­en, hän ker­too.

Jani Sii­vo­sel­ta jäi iso vai­va pois, kun kuu­sen ha­ki­vat kau­pun­gin työ­mie­het ei­kä sitä tar­vin­nut­kaan it­se kaa­taa.

– Täs­sä to­ril­la se näyt­tää ihan yh­tä isol­ta kuin pi­has­sa­kin, mut­ta talo sen si­jaan tuli pie­nem­män nä­köi­sek­si, hän sa­noo.