Saa­ra Huo­vi­nen

– Tuol­la on telk­kä, me­ri­ha­ra­kas­ta oi­ke­al­le nur­mi­kon edes­sä, nyt su­kel­taa. Va­sem­man­puo­lei­ses­sa pou­ka­mas­sa, Jo­han­nes Kos­ken­nie­mi opas­taa jouk­ku­e­to­ve­rei­taan.

Kii­ka­rit kään­ty­vät oi­ke­aan suun­taan ja Kir­si Ni­su­la vah­vis­taa mai­se­man uu­sim­man lin­nun telk­kä­naa­raak­si. Yk­si­lö on eh­kä sama, jon­ka Timo Ni­su­la het­keä ai­em­min ha­vait­si, mut­ta ei en­nät­tä­nyt saa­da tul­kin­nal­leen var­maa tu­kea.

Johannes Koskenniemi (vas.) tunsi ennen kymmenkunta lintulajia. Tytär Aini on oppinut isänsä rinnalla.

Saara Huovinen

– Tor­nien tais­tos­sa on haus­kaa se, et­tä sel­lai­nen tui­ki ta­val­li­nen­kin laji kuin telk­kä ai­heut­taa val­ta­vaa rie­mua. Nyt kun vie­lä nä­ki­si ha­ra­kan, Timo Ni­su­la in­nos­tuu.

Tor­nien tais­tos­sa lin­tu on tun­nis­tet­ta­va joko näkö- tai kuu­lo­ha­vain­noin kah­den ih­mi­sen voi­min. Jos­kus lin­tu pää­see li­vah­ta­maan muil­ta ohi.

– Jos put­kel­la on näh­nyt len­nos­ta lin­nun, muut ei­vät vält­tä­mät­tä en­nä­tä saa­da sitä. Muu­ta­ma ihan ki­va­kin laji on men­nyt ohi, Kir­si Ni­su­la sa­noo.

Lau­an­tai­na käy­tiin 30. Tor­nien tais­to ym­pä­ri Suo­men lin­tu­tor­nien. Leik­ki­mie­li­ses­sä kil­pai­lus­sa on tar­koi­tuk­se­na ke­rä­tä kel­lo 5–13 vä­lil­lä niin mon­ta lin­tu­la­jia kuin en­nät­tää.

Rau­no Ni­su­la, 14, tun­nus­taa, et­tä he­rää­mi­nen aa­mu­var­hai­sel­la jouk­ku­een mat­kaan oli vä­hän rank­kaa.

– Mut­ta nyt kun aa­mu on läm­men­nyt, olo on muut­tu­nut ke­vy­em­mäk­si. Jos­sain vai­hees­sa ai­ka vaan ru­pe­aa no­peu­tu­maan.

Rau­no on tuo­nut yh­tei­seen pot­tiin ai­na­kin til­tal­tin ja räys­täs­pääs­kyn. Hän ker­too tun­nis­ta­van­sa jo­ta­kuin­kin kaik­ki ta­val­li­set Suo­mes­sa pe­si­vät lin­nut. Ko­ke­muk­sen myö­tä nii­tä al­kaa pik­ku­hil­jaa tun­nis­taa yhä no­pe­am­min ja eri­lai­sis­sa olo­suh­teis­sa.

Van­hem­piin­sa näh­den hä­nel­lä on yk­si yli­ver­tai­nen ase.

– Me olem­me sii­nä iäs­sä, et­tä Rau­nol­la on sel­ke­äs­ti pa­rem­pi kuu­lo. Tuon ikäi­sel­tä kuu­lo­ha­vain­not tu­le­vat pal­jon pa­rem­min, Kir­si Ni­su­la sa­noo.

Timo (vas.) ja Rauno Nisula käyttävät kiikarin kanssa seipiötä, jonka kanssa kädet eivät väsy.

Saara Huovinen

Veh­maa­lai­nen Ni­su­lan per­he har­ras­taa lin­tu­jen tark­kai­lua tä­hän vuo­de­nai­kaan lä­hes päi­vit­täin, jos ei muu­toin niin vaik­ka ko­ti­pi­hal­laan. Use­am­man ker­ran vuo­des­sa kut­suu Utö.

– Siel­lä sitä on lin­tu­ret­kel­lä ym­pä­ri vuo­ro­kau­den, vä­hän täy­tyy vain nuk­kua vä­lil­lä. Yh­tei­ses­sä har­ras­tuk­ses­sa on se etu, et­tei tar­vit­se kos­kaan se­lit­tää toi­sel­le, min­kä ta­kia ha­lu­aa läh­teä lin­tu­ret­kel­le. Me olem­me käy­neet mo­nes­ti vuo­ron pe­rään tai koko po­ru­kal­la, ja ke­sä­lo­mal­la on voi­tu suun­ni­tel­la mat­ko­ja lin­tu­paik­koi­hin, Kir­si Ni­su­la ker­too.

Tor­nien tais­toon Ni­su­lat osal­lis­tui­vat jo asu­es­saan Sas­ta­ma­las­sa. Kak­si vuot­ta sit­ten he ko­ko­si­vat jouk­ku­een My­nä­mä­en Kuus­ton­lah­den lin­tu­tor­nil­le.

– Ha­lu­sim­me vä­hän syr­jäi­sem­män oman pai­kan, jo­hon voi­si tul­la use­am­pa­na vuon­na pe­rä­jäl­keen. Meil­le on tär­ke­äm­pää kil­pai­lu it­seä ja edel­li­siä vuo­sia vas­taan. Paik­ko­ja oli­si var­mas­ti pa­rem­pi­a­kin, sil­lä täs­sä ei ole esi­mer­kik­si met­sää kuu­lo­e­täi­syy­del­lä, Kir­si Ni­su­la ker­too.

Kym­me­nen ai­kaan aa­mu­päi­väl­lä jouk­ku­eel­la oli koos­sa 65 la­jia. Vii­me vuo­den tu­los oli 69 ja tois­sa­vuo­den 68 la­jia.

– Täy­tyy ot­taa lop­pu­ki­ri. Kyl­lä 70:een oli­si hyvä pääs­tä. Tämä on sii­tä hu­vit­ta­va tor­ni, et­tä tosi ta­val­li­sia la­je­ja on mo­ne­na vuon­na jää­nyt puut­tu­maan. Esi­mer­kik­si sitä ha­rak­kaa pi­tää kyt­täil­lä lä­hei­sen maa­ti­lan pi­has­ta, siel­tä se vii­me vuon­na saa­tiin, Timo Ni­su­la ker­too.

Lis­tal­la ilah­dut­ta­vim­pia oli­vat ke­vään en­sim­mäi­set ha­vain­not nuo­li­hau­kas­ta ja la­pin­tii­ras­ta sekä ken­ties kaik­kein ke­säi­sin laji ter­va­pääs­ky.

Kuusihenkisen joukkueen tavoite oli lyödä oma ennätyksensä Kuustonlahden tornilta.

Saara Huovinen

Ni­su­loi­den li­säk­si jouk­ku­ee­seen kuu­lui Kir­sin lin­tu­kurs­sil­la ai­hees­ta in­nos­tu­nut Mil­ka Jääs­ke­läi­nen sekä Jo­han­nes Kos­ken­nie­mi, joka sai ko­toa Tu­rus­ta mu­kaan­sa Ai­nin, 13. Vie­lä tyt­tä­ren syn­ty­män ai­koi­hin isä tun­nis­ti ker­to­man­sa mu­kaan kym­men­kun­ta lin­tua.

– Su­ku­lais­ten kans­sa jou­lu­pöy­däs­sä joku sai ide­an ki­sas­ta, kuka bon­gaa eni­ten lin­tu­la­je­ja seu­raa­va­na vuon­na. Sil­loin tuli ret­keil­tyä ai­ka yl­ti­ö­päi­ses­ti, ja sinä vuon­na sain 160 la­jia. Se ei eh­kä ole hui­ma saa­vu­tus, mut­ta enem­män kuin kym­me­nen, hän ker­too.

Jouk­ku­een nimi Kyl se se oli syn­tyi Ni­su­loi­den ko­ti­soh­val­la.

– Joku piti kek­siä. Nimi ku­vas­taa tun­net­ta, kun kat­sel­laan lin­tu­ja ja näh­dään joku vä­hän pa­rem­pi laji. Sitä pi­tää vä­hän su­la­tel­la en­nen kuin voi ol­la var­ma, Kir­si Ni­su­la sa­noo.