Sari Hon­ka­sa­lo

Vak­ka-Suo­men Sa­no­mien juh­la­vuo­den mar­ras­kuun vie­rai­le­va pää­toi­mit­ta­ja, 15-vuo­ti­as mas­ku­lai­nen Sini Lu­mi­ai­nen toi­mii Mas­kun Hem­min­gin kou­lus­sa tu­ki­op­pi­laa­na ja seu­ra­kun­nas­sa ker­ho­noh­jaa­ja­na, ja on par­hail­laan mu­ka­na myös isos­kou­lu­tuk­ses­sa.

Sini kävi syys-lo­ka­kuun vaih­tees­sa Va­kan My­nä­mä­en toi­mi­tuk­ses­sa 9. luo­kan tet-jak­sol­la eli tu­tus­tu­mas­sa työ­e­lä­mään.

– Hain paik­kaa, kos­ka tyk­kään kir­joit­ta­mi­ses­ta, mut­ta en mi­ten­kään eri­tyi­ses­ti toi­mit­ta­jan työs­tä ol­lut kiin­nos­tu­nut. Viik­ko oli hyvä ko­ke­mus. Tuli pal­jon uut­ta asi­aa, jota en ol­lut it­se eh­kä osan­nut aja­tel­la­kaan, ja kyl­lä toi­mit­ta­jan työ­kin nyt ihan hy­väl­tä vaih­to­eh­dol­ta kuu­los­taa, hän to­te­aa.

Haa­ve­am­mat­tia ei muu­ten­kaan vie­lä ole, Sini toi­voo sen sel­kiy­ty­vän sit­ten lu­ki­on ai­ka­na.

Ke­sä­töis­sä hän on ol­lut kah­te­na ke­sä­nä Ruo­ho­sen ke­sä­kuk­ka­puu­tar­hal­la Mas­kun ja Rus­kon ra­jal­la.

– Siel­lä on ol­lut iha­nat ih­mi­set työs­ken­te­le­mäs­sä mun kans­sa, ja olen ty­kän­nyt myös työ­teh­tä­vis­tä, kuk­kien hoi­dos­ta ja asi­a­kas­pal­ve­lus­ta.

Si­nin per­hee­seen kuu­luu äi­ti, isä, pik­ku­sis­ko ja iso­sis­ko. Hän to­te­aa kes­kim­mäi­se­nä lap­se­na ol­leen mu­ka­vaa, kun on ol­lut iso­sis­ko, jol­ta ky­syä neu­vo­ja ja pik­ku­sis­ko, jon­ka kans­sa leik­kiä.

– Tar­peen vaa­ties­sa olen voi­nut ol­la isom­pi tai pie­nem­pi.

Syk­sys­tä läh­tien Sini on ve­tä­nyt ka­ve­rin­sa kans­sa Mas­kun seu­ra­kun­nas­sa 1–3 -luok­ka­lais­ten ker­hoa.

– Meil­lä on ki­vat ker­ho­lai­set ja teh­dään kai­ken­nä­köis­tä. On as­kar­rel­tu avai­men­pe­riä, lei­vot­tu mus­tik­ka­muf­fins­se­ja, lei­kit­ty ja ol­tu ul­ko­na.

En­si ke­sä­nä on edes­sä mah­dol­li­ses­ti iso­se­na toi­mi­mi­nen rip­pi­lei­ril­lä.

Ku­lu­va­na lu­ku­vuon­na Sini Lu­mi­ai­nen on 7-luok­ka­lais­ten tu­ki­op­pi­laa­na. Ta­voit­tee­na on saa­da kou­luun ai­kaan hyvä hen­ki, jot­ta kai­kil­la oli­si kiva tul­la sin­ne. Tu­ki­op­pi­laat oli­vat seis­ko­jen mu­ka­na heti en­sim­mäi­se­nä kou­lu­päi­vä­nä, ja ovat aut­ta­neet luok­kaa ryh­mäy­ty­mään.

– Kun olin it­se seis­kal­la, meil­lä oli kak­si tu­ki­op­pi­las­ta, ja ajat­te­lin jo sil­loin, et­tä se voi­si ol­la mun jut­tu.

Ala­kou­lus­ta ylä­kou­luun siir­ty­mi­ses­sä ei Si­nil­le ol­lut ai­ka­naan isoa kyn­nys­tä, sil­lä hä­nen luok­kan­sa siir­ret­tiin Ku­rit­tu­lan kou­lun si­säil­ma­on­gel­mien ta­kia evak­koon Hem­min­gin ylä­kou­luun jo nel­jän­nes­tä luo­kas­ta läh­tien.

– Ra­ken­nus ja ym­pä­ris­tö tuli kol­mes­sa vuo­des­sa tu­tuk­si, mut­ta ylä­kou­lus­sa opis­ke­lu on kui­ten­kin eri­lais­ta, ja se oli meil­lä var­maan se suu­rin asia, jo­hon tu­ki­op­pi­lai­den apua tar­vit­tiin.

Kou­lus­sa Si­nin lem­pi­ai­nei­ta ovat tai­to- ja tai­de­ai­neet, täl­lä het­kel­lä eri­tyi­ses­ti va­lin­nai­set kä­si­työ, ku­vaa­ma­tai­to ja il­mai­su­tai­to.

Sini soit­taa poik­ki­hui­lua ja käy ker­ran vii­kos­sa soit­to­tun­nil­la. Har­ras­tuk­siin kuu­lu­vat myös lu­ke­mi­nen ja kä­si­työt.

– Pie­nes­tä as­ti olen lu­ke­nut pal­jon ja kir­jas­tos­sa on tul­lut vie­tet­tyä pal­jon ai­kaa. Lem­pi­kir­jaa on vai­kea ni­me­tä, kun nii­tä on niin pal­jon.

Sini tie­tää mo­nen­kin ih­met­te­le­vän sitä, mi­ten hän pys­tyy jos­kus lu­ke­maan sa­man kir­jan uu­del­leen.

– Oi­kein hy­viä kir­jo­ja luen kol­me tai nel­jä­kin ker­taa. Toi­sel­la ker­ral­la pys­tyy jo ri­vien vä­lis­tä enem­män poi­mi­maan asi­oi­ta ja ym­mär­tä­mään, mitä kir­jai­li­ja on aja­nut ta­kaa.

Kä­si­töi­den te­ke­mi­seen Sini ar­ve­lee in­nos­tuk­sen tul­leen jo sii­tä, et­tä iso­sis­ko, äi­ti ja iso­van­hem­mat te­ke­vät pal­jon kä­si­töi­tä.

– Ai­em­min olen vir­kan­nut, nyt neu­lo­nut vil­la­suk­kia ja la­pa­sia, ja kou­lus­sa om­mel­lut vaat­tei­ta­kin. Kä­si­työ­tun­neil­la on ol­lut kyl­lä tosi hy­vät mah­dol­li­suu­det ope­tel­la kaik­kea. Nyt siel­lä on kes­ken iso mak­ra­mee-sei­nä­vaa­te.