Sari Hon­ka­sa­lo

Puu­ti­ai­set ei­vät ole uu­si tut­ta­vuus, vaan ne ovat löy­tä­neet tien­sä ih­mi­sen ihol­le jo 1800-lu­vul­la. Kä­si­tys niis­tä on kui­ten­kin ai­ko­jen saa­tos­sa muut­tu­nut.

Puu­ti­ais­ten ja ih­mi­sen vä­li­ses­tä kult­tuu­ri­ses­ta ja his­to­ri­al­li­ses­ta suh­tees­ta kuul­tiin lau­an­tai­na Kus­ta­vin Mörk Ö-vii­kon lu­en­nol­la Tuu­len­tu­vas­sa, poik­keuk­sel­li­ses­ti ko­ro­na­ti­lan­teen vuok­si nau­hoit­teel­ta.

Lu­en­non pi­tä­nyt Tu­run yli­o­pis­ton his­to­ri­an, kult­tuu­rin ja tai­tei­den tut­ki­muk­sen lai­tok­sen tut­ki­mus­pääl­lik­kö Ot­to Lat­va in­nos­tui tut­ki­maan ai­het­ta ne­li­sen vuot­ta sit­ten.

Par­hail­laan hän työs­ken­te­lee Suo­men aka­te­mi­an vuo­sik­si 2020–2024 ra­hoit­ta­mas­sa pro­jek­tis­sa Ih­mi­set, pun­kit ja ym­pä­ris­tön muu­tos.

Bi­o­lo­git ja lää­ke­tie­tei­li­jät ovat tut­ki­neet puu­ti­ai­sia jo yli sata vuot­ta, mut­ta kult­tuu­rin ja his­to­ri­an tut­ki­muk­ses­sa ai­he on uu­si.

– Eri­tyi­ses­ti olen kiin­nos­tu­nut sii­tä, mi­ten ny­kyi­nen puu­ti­ais­kä­si­tys on syn­ty­nyt muun mu­as­sa me­di­an kaut­ta, ja mi­ten jul­ki­nen kes­kus­te­lu on vai­kut­ta­nut kä­si­tyk­siin, Lat­va ker­too.

Läh­tee­nä hän käyt­tää pai­net­tu­ja teks­te­jä 1800-lu­vul­ta näi­hin päi­viin sekä ke­rät­tyä muis­ti­tie­toa.

Puu­ti­ai­nen on hä­mä­häk­kie­läin, joka elää naut­ti­mal­la ver­ta toi­sis­ta eläi­mis­tä. Jot­kut puu­ti­ai­sis­ta le­vit­tä­vät bor­re­li­oo­sia ja puu­ti­ai­sai­vo­kuu­met­ta.

– Ne ei­vät luon­nol­li­ses­ti kan­na näi­tä tau­te­ja, vaan pää­a­si­al­li­se­na tau­tien läh­tee­nä ovat jyr­si­jät. Puu­ti­ai­nen tu­lee in­fek­toi­tu­neek­si imet­ty­ään jyr­si­jöis­tä ver­ta, Lat­va huo­maut­ti.

Var­hai­sim­mat Lat­van löy­tä­mät ku­vauk­set puu­ti­ai­sis­ta ovat 1800-lu­vun lop­pu­puo­lis­kol­ta. Puu­ti­ai­sis­ta kir­joi­tet­tiin tuol­loin etu­pääs­sä ver­taus­ku­va­na ah­mi­mi­sel­le, esi­mer­kik­si Alek­sis Ki­ven teks­teis­sä.

Nii­hin liit­tyi myös us­ko­muk­sia, ku­ten et­tä jos roh­ke­nee mat­kia käen ku­kun­taa, saa ke­säl­lä puu­ti­ai­sen kor­vaan­sa.

– Se ker­too sii­tä, et­tä puu­ti­ai­set jo tuol­loin löy­si­vät tien­sä ih­mis­ten ihol­le. Ei niis­tä muu­ten oli­si näin ker­rot­tu.

Tau­ti­a­si­a­kin tuli Ot­to Lat­van mu­kaan esil­le jo 1800-lu­vun lo­pul­la, kun Ame­ri­kas­sa tut­ki­jat pys­tyi­vät osoit­ta­maan nii­den yh­tey­den kar­ja­tau­tei­hin, mut­ta vie­lä ei ol­lut tie­toa, et­tä ne oli­si­vat ih­mi­sil­le vaa­ral­li­sia.

1900-lu­vun alus­sa me­ta­fo­rien ti­lal­le al­kaa nous­ta yk­sit­täis­ten ih­mis­ten ko­ke­muk­sia puu­ti­ai­sis­ta kiu­sal­li­se­na rie­sa­na.

– 1950–60 -lu­ku­jen ai­ka­na Kum­lin­gen tau­din yh­tey­des­sä aja­tus puu­ti­ai­sis­ta ih­mi­sil­le vaa­ral­li­si­na sai hie­man huo­mi­o­ta. Edel­leen nii­tä pi­det­tiin suu­rim­mak­si osak­si har­mit­to­mi­na, vaik­ka bor­re­li­oo­si käy­tän­nös­sä oli 1960–70 -lu­vuil­la pal­jon ylei­sem­pää kuin tänä päi­vä­nä, Lat­va ker­too.

Puu­ti­ai­sen ja bor­re­li­oo­sin yh­teys löy­det­tiin vas­ta 1982. Täl­löin ta­pah­tui Lat­van mu­kaan iso kään­ne, ja me­di­an roo­li puu­ti­ai­sin­for­moin­nis­sa kas­voi hui­mas­ti 1990-lu­vul­ta läh­tien, jopa hys­te­ri­an luo­mi­seen as­ti.

Lat­va to­te­aa, et­tei puu­ti­ais­ten he­rät­tä­mä pel­ko ole haih­tu­nut 2000-lu­vul­la­kaan.

– Pel­koa li­sä­si eri­tyi­ses­ti tie­to, et­tä puu­ti­ai­nen ei ole vaa­ral­li­nen vain kau­ka­na saa­ris­tos­sa, vaan myös si­sä­maas­sa.

Puu­ti­ais­ten le­vin­nei­syyt­tä oli vii­mek­si tut­kit­tu 1950-lu­vul­la, ja seu­raa­van ker­ran vas­ta 2015.

Lat­va muis­tut­taa, et­tä puu­ti­ai­sia on ol­lut Suo­mes­sa sa­to­ja vuo­sia, mut­ta nii­den mää­rän kas­vus­ta ei ny­ky­tie­don va­los­sa voi an­taa tark­kaa vas­taus­ta. Sen ar­vel­laan kui­ten­kin kas­va­neen.

Le­vi­ä­mi­sel­le on et­sit­ty syy­tä il­mas­ton­muu­tok­ses­ta sekä lem­mik­ki­koi­rien mää­räs­tä, ja vii­mei­sim­pä­nä on va­kiin­tu­nut kä­si­tys peu­ro­jen osal­li­suu­des­ta.

Lat­va to­te­aa, et­tä puu­ti­ai­sis­ta ei pääs­täi­si eroon edes hä­vit­tä­mäl­lä peu­rat, kos­ka puu­ti­ai­set le­vi­ä­vät mui­den­kin eläin­ten kaut­ta ei­vät­kä myös­kään tun­ne val­ti­on­ra­jo­ja.

– Eh­kä ai­noa tapa on so­peu­tua ja pa­nos­taa myös tut­ki­muk­seen, jot­ta voi­daan laa­jen­taa kä­si­tys­tä puu­ti­ai­sis­ta ja saa­da uut­ta pers­pek­tii­viä, hän to­te­aa, ja ar­vi­oi­kin, et­tä pys­tyy tut­ki­muk­sen ede­tes­sä pa­rin kol­men vuo­den pääs­tä ker­to­maan ai­hees­ta jo pal­jon tar­kem­pia tie­to­ja.

Suo­men Kir­jal­li­suu­den Seu­ra ke­rä­si vii­me vuon­na yh­teis­työs­sä Ot­to Lat­van kans­sa ih­mi­sil­tä muis­to­ja pun­keis­ta. Seu­ran ar­kis­ton joh­ta­ja Ou­ti Hu­pa­niit­tu toi­voo, et­tä tie­to­ja käy­täi­siin ker­to­mas­sa edel­leen:

– Var­si­nai­nen ke­ruu on päät­ty­nyt, mut­ta lo­ma­ke löy­tyy edel­leen SKS:n net­ti­si­vuil­ta.

Tuu­len­tu­van lu­en­to­jen yh­tey­des­sä myös Vol­ter Kil­pi Kus­ta­vis­sa -kir­jal­li­suus­vii­kon jär­jes­tä­jät muis­tut­ti­vat, et­tä par­hail­laan ke­rä­tään ko­ke­muk­sia py­häs­tä: mitä pyhä mer­kit­see ja mikä on si­nul­le py­hää? Omia ko­ke­muk­si­aan voi lä­het­tää säh­kö­pos­til­la in­fo@vkkus­ta­vis­sa.fi.