Vii­leä ja epä­va­kai­nen al­ku­ke­sä hil­lit­si Suo­men ym­pä­ris­tö­kes­kuk­sen mu­kaan si­ni­le­vä­ku­kin­to­ja tänä vuon­na, ja ha­vain­to­ja teh­tiin pit­kän ajan kes­ki­ar­voa vä­hem­män.

Hei­nä­kuun hel­teet li­sä­si­vät si­ni­le­vien esiin­ty­mis­tä. Alu­eel­lis­ta vaih­te­lua oli kai­kil­la ve­si­a­lu­eil­la, mut­ta ko­ko­nai­suu­te­na si­ni­le­vä­ti­lan­ne oli mo­nin pai­koin ta­va­no­mai­nen ver­rat­tu­na pit­kän ajan kes­ki­ar­voon.

Kan­sa­lai­set osal­lis­tui­vat ku­lu­neen ke­sän ai­ka­na en­nä­tyk­sel­li­sen ah­ke­ras­ti ha­vain­noin­tiin.

Ke­sä­kuun vii­leä ja epä­va­kai­nen sää piti si­sä­ve­sien si­ni­le­vä­ha­vain­not mel­ko vä­häi­si­nä koko maas­sa. Si­ni­le­vää ha­vait­tiin al­ku­ke­säs­tä hie­man vä­hem­män ver­rat­tu­na pit­kän ajan kes­ki­ar­voon (1998–2024).

Kesä-hei­nä­kuun vaih­tees­sa ha­vain­not run­sas­tui­vat, ja nii­den mää­rä pa­la­si ajan­koh­dal­le tyy­pil­li­sel­le ta­sol­le.

Hei­nä­kuun puo­li­vä­lis­sä al­ka­nut hel­tei­nen ja tyy­ni jak­so nos­ti pin­ta­ve­sien läm­pö­ti­lan pai­koi­tel­len en­nä­tys­lu­ke­miin ja edis­ti si­ni­le­vien kas­vua. Ha­vain­to­jen mää­rä py­syi kui­ten­kin pit­kän ajan kes­ki­ar­voon näh­den mel­ko tyy­pil­li­sel­lä ta­sol­la ja las­ki jäl­leen hei­nä-elo­kuun vaih­tees­sa.

Le­vät eh­ti­vät hel­le­jak­son al­ku­puo­lel­la ku­lut­taa ve­des­sä ole­vat ra­vin­teet vä­hiin. Hel­teis­ten viik­ko­jen jat­ku­es­sa sa­teet ei­vät tuo­neet ve­sis­töi­hin li­sää ra­vin­tei­ta va­lu­ma-alu­eel­ta, ei­vät­kä tuu­let nos­tat­ta­neet ra­vin­tei­ta jär­vien alus­ve­des­tä pin­ta­ve­teen, mikä hil­lit­si si­ni­le­vien kas­vua.

Lop­pu­ke­säl­le tyy­pil­li­set sa­teet toi­vat ve­sis­töi­hin li­sää ra­vin­tei­ta, mut­ta si­ni­le­vä­ku­kin­nat py­syi­vät kui­ten­kin pää­o­sin mal­til­li­si­na.

Al­ku­ke­sän epä­va­kai­nen sää ra­joit­ti si­ni­le­vien kas­vua ran­ni­kol­la, ja si­ni­le­vä­ha­vain­not run­sas­tui­vat tänä ke­sä­nä vas­ta hei­nä­kuun puo­li­vä­lis­sä. Ke­sä­kuus­sa si­ni­le­vä­ha­vain­to­ja teh­tiin pit­kän ajan kes­ki­ar­voon ver­rat­tu­na sel­väs­ti vä­hem­män. Myös me­ri­ve­den läm­pö­ti­la oli ke­sä­kuus­sa mel­ko al­hai­nen. Kesä-hei­nä­kuun vaih­tees­sa si­ni­le­vä­ha­vain­to­jen mää­rä nou­si lä­hem­mäs ajan­koh­dal­le tyy­pil­lis­tä ta­soa, mut­ta py­syi yhä mal­til­li­se­na.

Hei­nä­kuus­sa al­ka­neet hel­teet nos­ti­vat me­ri­ve­den läm­pö­ti­laa, ja kuun puo­li­vä­lis­sä ran­ni­kol­la teh­ty­jen si­ni­le­vä­ha­vain­to­jen mää­rä kas­voi ajan­koh­dan ta­va­no­mai­sel­le ta­sol­le. Elo­kuus­sa si­ni­le­vä­ha­vain­to­jen mää­rä en­sin las­ki, mut­ta elo­kuun puo­li­vä­lis­sä ha­vain­to­jen mää­rä nou­si pit­kän ajan kes­ki­ar­von yli.

Ke­sän ai­ka­na ran­nik­ko­a­lu­eil­ta il­moi­tet­tu­jen si­ni­le­vä­ha­vain­to­jen mää­rä oli suu­rin elo­kuun puo­li­vä­lis­sä. Si­ni­le­vää ha­vait­tiin ke­sän ai­ka­na run­saim­min Uu­den­maan, Ky­men­laak­son ja Var­si­nais-Suo­men ran­nik­ko­a­lu­eil­la, mut­ta ha­vain­to­ja teh­tiin koko ran­ni­kol­la Pe­rä­me­rel­lä as­ti.