Jou­lu­puk­ki on var­mas­ti Suo­men yk­kös­julk­kis jou­lu­aat­to­na, mut­ta hy­vä­nä kak­ko­se­na tai­taa tul­la naan­ta­li­lai­nen Mika Ak­ka­nen. Tus­kin kel­lään muul­la kuin jou­lu­rau­han ju­lis­ta­jal­la on jopa kah­den mil­joo­nan kat­so­jan ylei­söä.

– Puk­ki saa ol­la se jou­lun tär­kein hen­ki­lö. Hän­tä muis­te­taan ym­pä­ri vuo­den, mut­ta minä saan ol­la rau­has­sa, Ak­ka­nen sa­noo.

Tu­run seu­dul­la ja myös laa­jem­min mies jo tun­ne­taan niin, et­tä ai­na sil­loin täl­löin joku esit­tää haus­kan ju­lis­tus­let­kau­tuk­sen. Tämä ei ole ih­me, sil­lä kun Suo­men Tur­ku ju­lis­taa aat­to­na jou­lu­rau­han, Ak­ka­nen on jo seit­se­män ker­taa as­tel­lut Brink­ka­lan ta­lon par­vek­keel­le per­ga­ment­ti­rul­la kä­des­sään.

– Jou­lu­rau­han ju­lis­tus kuu­lui jo omiin lap­suus­vuo­sien pe­rin­tei­siin. Kat­se­lin, kuin­ka tum­ma­pu­kui­nen mies ju­lis­ti jou­lu­rau­han. Nyt siel­lä olen minä puku yl­lä­ni.

Ak­ka­nen on Tu­run kau­pun­gin palk­ka­lis­toil­la kan­sain­vä­lis­ten asi­oi­den pääl­lik­kö­nä, jol­le kuu­lu­vat myös pro­to­kol­la­pääl­li­kön teh­tä­vät. Hän muis­taa elä­väs­ti ti­lan­teen, kuin­ka hä­nes­tä tuli jou­lu­rau­han ju­lis­ta­ja.

– Edel­tä­jä­ni Jou­ko Leh­mus­to oli jää­nyt eläk­keel­le. Tou­ko­kuus­sa 2013 pi­dim­me pa­la­ve­ria, jon­ka päät­teek­si sil­loi­nen kau­pun­gin­joh­ta­ja Alek­si Ran­dell to­te­si, et­tä olen seu­raa­va jou­lu­rau­han ju­lis­ta­ja. Sain vii­kon miet­ti­mi­sai­kaa, jot­ta voi­sin kes­kus­tel­la vai­mo­ni kans­sa. Tein kui­ten­kin pää­tök­se­ni sil­lä se­kun­nil­la, sil­lä teh­tä­vä kat­sot­tiin luon­te­vim­min so­pi­van mi­nul­le ja li­säk­si kyse oli luot­ta­muk­sen osoi­tuk­ses­ta. En pe­län­nyt, et­tä har­maa vir­ka­mies jou­tui­si lii­kaa nä­ky­vil­le.

Mer­kit­tä­väl­lä ni­mi­tyk­sel­lä oli myös po­liit­tis­ta tu­kea, sil­lä Ran­dell oli ai­em­min kes­kus­tel­lut va­lin­nas­ta kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen ja -val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­jien kans­sa.

En­sim­mäi­ses­tä ju­lis­tus­ker­ras­ta Mika Ak­ka­nen sel­vi­si lii­ko­ja jän­nit­tä­mät­tä.

– Se meni vauh­dik­kaas­ti, kun kaik­ki oli uut­ta. Vas­ta kol­man­nel­la ker­ral­la jän­nit­ti. Kun tie­sin, mi­ten hom­ma me­nee, niin miet­ti­mi­seen jäi lii­kaa ai­kaa. Nyt on sel­lais­ta so­pi­vaa pien­tä jän­ni­tys­tä, joka pi­tää nöy­rä­nä ja tark­ka­na, Ak­ka­nen ku­vai­lee.

Ak­ka­nen myön­tää, et­tä juu­ri en­nen h-het­keä per­ho­sia on vat­sas­sa.

– Kun as­tun par­vek­keel­le, avaan rul­lan ja kat­son ylei­söön, niin sil­loin on sees­tei­nen ja iloi­nen olo. On kiva an­taa jou­lu­fii­lis­tä ei­kä tar­vit­se esit­tää mi­tään, sil­lä ylei­sö tie­tää, mitä se saa.

Brink­ka­lan ta­lon par­ve­ke ei ole mikä ta­han­sa ulo­ke ta­lon sei­nus­tal­la.

– Par­ve­ke on py­hi­tet­ty ai­no­as­taan jou­lu­rau­han ju­lis­tuk­seen ei­kä sitä saa käyt­tää mi­hin­kään muu­hun. Täs­tä pi­de­tään tiu­kas­ti kiin­ni, sil­lä muu­ten par­ve­ke kär­si­si inf­laa­ti­on.

Ak­ka­nen va­kuut­taa, et­tä vaik­ka kes­ki­ke­säl­lä yö­u­nil­ta he­rä­tet­täi­siin, niin jou­lu­rau­ha­teks­ti su­jui­si mo­lem­mil­la ko­ti­mai­sil­la kie­lil­lä.

– Vaik­ka osaan teks­tin ul­koa, niin luen sen sil­ti per­ga­men­tis­ta, jot­ta tem­po py­syy so­pi­van rau­hal­li­se­na. Lii­an no­pe­as­ti ei saa lu­kea, mut­tei myös­kään lii­an ve­te­läs­ti. Lu­ke­mi­nen on kel­lo­tet­tu niin, et­tä rei­lu mi­nuut­ti mo­lem­mil­la kie­lil­lä on so­pi­va ai­ka.

Vaik­ka ju­lis­tus­teks­ti on tal­les­sa muis­ti­lo­ke­rois­sa, niin sil­ti Ak­ka­nen tree­naa vuo­sit­tain lu­ku­suo­ri­tus­ta.

– Aloi­tan har­joit­te­lun it­se­näi­syys­päi­vän jäl­keen. Me­nen au­to­tal­liin tai ma­kuu­huo­nee­seen, jot­ta saan ää­neen lu­ke­mal­la et­siä so­pi­vaa ryt­mi­tys­tä.

Jos keli on hyvä, jou­lu­rau­han ju­lis­tus hou­kut­te­lee Tur­kuun pai­kan pääl­le jopa 15 000 kuu­li­jaa. Ko­ti­soh­vil­la ta­pah­tu­maa seu­raa te­le­vi­si­os­ta par­haim­mil­laan pari mil­joo­naa suo­ma­lais­ta.

– Kyse on su­ku­pol­vien ket­jus­ta. Jou­lu her­kis­tää aja­tuk­set ja sa­mal­la ha­lu­taan kun­ni­oit­taa pe­rin­tei­tä. Sel­lai­sia vies­te­jä tu­lee, et­tä ju­lis­tuk­ses­ta al­kaa jou­lu. Sen jäl­keen on oi­kea ai­ka hel­lit­tää ja unoh­taa kii­reet, Ak­ka­nen to­te­aa.

Ak­ka­sen mu­kaan ju­lis­tus­ti­lai­suu­den oh­jel­maa ei ole syy­tä ryh­tyä ruk­kaa­maan, vaik­kei Po­ri­lais­ten mars­sil­la, Maam­me-lau­lul­la ja Ju­ma­la om­pi lin­nam­me -vir­rel­lä ole juu­ri mi­tään te­ke­mis­tä jou­lun kans­sa.

– Niis­sä on isän­maal­lis­ta paa­tos­ta, jol­la on ai­koi­naan osoi­tet­tu miel­tä ve­nä­läi­syyt­tä vas­taan.

Ju­lis­tuk­sen lo­pus­sa toi­vo­te­taan kau­pun­gin kai­kil­le asuk­kail­le rie­mul­lis­ta jou­lu­juh­laa. Ak­ka­nen kui­ten­kin täs­men­tää omaa vies­ti­ään.

– Eh­dot­to­mas­ti ha­lu­an toi­vot­taa hy­vää jou­lua kai­kil­le, ei pel­käs­tään kau­pun­gin asuk­kail­le.

Tänä vuon­na ko­ro­na­vi­rus hää­tää ju­lis­tuk­sen li­vey­lei­sön Van­hal­ta Suur­to­ril­ta. Yle vä­lit­tää kui­ten­kin ta­pah­tu­man te­le­vi­si­os­sa, ra­di­os­sa ja ver­kos­sa.

– Sil­ti hom­ma hoi­de­taan yh­tä ko­val­la in­nol­la kuin ai­na en­nen­kin.

Ak­ka­sen ju­lis­tus­vuo­sien ai­ka­na ei ole sat­tu­nut sen kum­mem­pia köm­mäh­dyk­siä.

– En­sim­mäi­sel­lä ker­ral­la joku huu­si kom­ment­tia ruot­sin kiel­tä vas­taan, mut­ta po­lii­si kor­ja­si huu­ta­jan tal­teen. Pari ker­taa olen näh­nyt sel­lais­ta un­ta, et­tä olen unoh­ta­nut per­ga­men­tin.

Jou­lu­aat­to­na kel­lo on kym­me­nen kiep­peis­sä, kun Mika Ak­ka­nen saa­puu Brink­ka­lan ta­lol­le.

– Ylen kans­sa teh­dään ää­ni­tes­tit, käyn ter­veh­ti­mäs­sä soit­to­kun­taa ja mies­kuo­roa ja luen teks­tin vie­lä muu­ta­man ker­ran ää­neen, Ak­ka­nen sa­noo.

Ju­lis­tuk­sen jäl­keen ti­lai­suu­den to­teut­ta­jil­le on tar­jol­la kah­vi- ja glö­gi­het­ki, mut­ta nyt tämä oh­jel­ma­nu­me­ro on jo pää­tet­ty pe­rua.

– Yleen­sä eh­din au­toon niin, et­tä kuun­te­len kel­lo 13:n ra­di­ouu­ti­set, jos­sa to­de­taan, et­tä Suo­men Tur­ku on ju­lis­ta­nut jou­lu­rau­han.

Kun teh­tä­vä on suo­ri­tet­tu, Ak­ka­nen viet­tää ko­to­naan Naan­ta­lis­sa jou­lua hy­vin pe­rin­tei­seen ta­paan.

– Vaik­ka nuo­rin lap­sis­ta on jo 18-vuo­ti­as, niin sil­ti meis­tä joku ve­tää ai­na jou­lu­pu­kin ta­mi­neet yl­leen. Vii­me vuon­na meil­lä oli bra­si­li­a­lai­nen vaih­to-op­pi­las, jo­ten tie­tys­ti pu­kin piti käy­dä.

Jou­lui­si­na py­hä­päi­vi­nä Ak­ka­sel­la on ta­pa­na käy­dä jo aa­mu­tui­maan len­kil­lä.

– Ruo­ka­ha­lua pi­tää vä­hän he­rä­tel­lä.

Vesa Pent­ti­lä