Kau­pun­kien ja taa­ja­mien puis­to­jen, met­sien, pi­ho­jen ja mui­den vi­he­ra­lu­ei­den hoi­toon pa­nos­te­taan pal­jon sekä ajal­li­ses­ti et­tä ra­hal­li­ses­ti. Kau­pun­kien asuk­kaat ovat tot­tu­neet nä­ke­mään sään­nöl­li­ses­ti hoi­de­tun ym­pä­ris­tön ta­voi­tel­ta­va­na ja ken­ties pel­käs­tään myön­tei­se­nä asi­a­na, mikä on osal­taan joh­ta­nut luon­non mo­ni­muo­toi­suu­den mer­ki­tyk­sen unoh­ta­mi­seen.

Vi­he­ra­lu­eil­le on laa­dit­tu luo­ki­tus, jos­sa alu­een omis­ta­ja mää­rit­tää kun­kin alu­een kun­nos­sa­pi­to­luo­kan, eli kuin­ka usein ja mil­lä ta­val­la alu­ei­ta hoi­de­taan. Mo­ni­puo­li­sem­pi kun­nos­sa­pi­to­luok­kien käyt­tö, esi­mer­kik­si myös alu­een suun­ni­tel­mal­li­nen hoi­ta­mat­to­muus, mah­dol­lis­tai­si mo­ni­muo­toi­sen kau­pun­kiym­pä­ris­tön. Pel­käs­tään vi­he­ra­lu­ei­den hoi­to­kus­tan­nus­ten sääs­tö­jen kan­nal­ta hal­lit­tu hoi­ta­mat­to­muus, esi­mer­kik­si vil­liin­nyt­tä­mi­nen, oli­si tar­koi­tuk­sen­mu­kais­ta.

Vil­liin­nyt­tä­mi­nen (eng. re­wil­ding) tar­koit­taa ih­mi­sen toi­mien yk­si­puo­lis­ta­man luon­non kun­nos­ta­mis­ta mah­dol­li­sim­man lä­hel­le luon­non­ti­laa. Ta­voit­tee­na on täl­löin saa­vut­taa sel­lai­nen mo­ni­muo­toi­nen eko­lo­gi­nen ko­ko­nai­suus, joka ei kai­paa ih­mis­ten hoi­to­toi­men­pi­tei­tä.

Nii­tyt ja tien­pien­ta­reet ovat tyy­pil­li­siä avoi­mia vi­he­ra­lu­ei­ta, joi­ta kau­pun­geis­sa hoi­de­taan usein te­hok­kaas­ti. Muun mu­as­sa näi­den alu­ei­den hoi­toa vä­hen­tä­mäl­lä voi­tai­siin saa­vut­taa sel­viä kus­tan­nus­sääs­tö­jä ja luon­to­hyö­ty­jä tur­val­li­ses­ta ym­pä­ris­tös­tä tin­ki­mät­tä.

Ve­sis­tö­jen ja ojien var­sil­la puo­les­taan sai­si ol­la mah­dol­li­sim­man le­veä, luon­tai­seen suun­taan ke­hit­ty­vä suo­ja­vyö­hy­ke. Esi­mer­kik­si vir­ta­ve­sien var­rel­la tyy­pil­li­ses­ti kas­va­vat pa­ju­kot ovat tär­kei­tä ke­väi­siä ra­vin­non­läh­tei­tä pö­lyt­tä­jil­le ja suo­jai­sia eli­nym­pä­ris­tö­jä lin­nuil­le sekä mo­nil­le muil­le eläi­mil­le. Toi­saal­ta puut ja pen­saat suo­jaa­vat ve­sis­tö­jä kuor­mi­tuk­sel­ta ja ta­saa­vat hai­tal­li­sia läm­pö­ti­lan vaih­te­lui­ta.

Met­siin voi huo­let­ta jät­tää la­ho­puu­ta, tuk­kia kui­va­tu­so­jia ja an­taa eri-ikäis­ten ja -la­jis­ten pui­den muo­dos­taa mo­ni­muo­toi­nen met­sik­kö. Pie­nis­tä­kin lä­hek­käi­sis­tä mo­ni­muo­toi­sis­ta vi­he­ra­lu­eis­ta muo­dos­tuu luon­non­kir­jon tu­ki­verk­ko.

Pi­hoil­la vil­liin­nyt­tä­mis­tä voi tu­kea esi­mer­kik­si is­tut­ta­mal­la pui­ta, jät­tä­mäl­lä tie­tyt alu­eet osit­tain tai ko­ko­naan hoi­ta­mat­ta, jät­tä­mäl­lä la­ho­puu­ta tai ri­su­ka­san so­pi­vaan paik­kaan, mi­ni­moi­mal­la ka­te­tut, vet­tä lä­päi­se­mät­tö­mät alu­eet ja suo­si­mal­la luon­non­kas­vien muo­dos­ta­mia alu­ei­ta.

Voi­sim­me­ko sal­lia vil­liin­nyt­tä­mi­sen osa­na hy­vin­voi­vaa kau­pun­kiym­pä­ris­töä?

Jark­ko Leka

Va­lo­nia