Olen pian muut­ta­mas­sa omil­le­ni. Pi­tää hank­kia pal­jon ta­va­roi­ta en­sim­mäi­seen omaan asun­toon. Poh­din, olen­ko tren­dien uh­ri va­lit­se­mal­la ta­va­roi­den vä­reik­si tyy­lik­käät mus­tan, val­koi­sen ja bei­gen vai olen­ko roh­kea. Jos­pa va­lit­si­sin heti etei­sen käy­tä­väl­le ma­ton, jon­ka jo­kai­nen kude oli­si eri­vä­ri­nen? Se saat­te­li­si vie­rai­li­jan kude ker­ral­laan mys­ti­seen ma­jaa­ni ja ker­toi­si sa­mal­la ta­ri­naa mi­nus­ta ih­mi­se­nä.

Jo 18 vuot­ta olen ol­lut kil­pai­li­ja­na tä­män maan pääl­lä. Pie­ne­nä kil­pai­lin toi­sia hiih­tä­jiä vas­taan ja sit­ten toi­sia pi­a­non soit­ta­jia vas­taan.

Vii­me vuon­na jal­ka­ni mur­tui kah­des­ta koh­taa liu­kas­tu­es­sa­ni. Tun­sin viil­tä­vää, suun­nat­to­man ko­vaa ki­pua ja­las­sa­ni, mut­ta nou­sin ja ham­mas­ta pur­ren tais­te­lin it­se­ni lä­hem­mäs ko­tia. Kui­ten­kin en­nen avun pai­kal­le saa­mis­ta ro­mah­din maa­han, it­kin ja huu­sin ki­vus­ta.

Ro­mah­duk­sen het­kes­tä al­koi kil­pai­lu­a­sen­tee­ni muu­tos. Kun jal­ka­ni oli kah­dek­san viik­koa kip­sis­sä, mi­nun oli pak­ko luon­net­ta­ni vas­toin py­säh­tyä ja an­taa pe­rik­si. Ta­ju­sin, et­tä ai­nut, ke­nen kans­sa saan ja mi­nun pi­tää kil­pail­la, on minä it­se. Vain sen myö­tä oman elä­mä­ni mat­to sai­si ko­reil­la niin mo­nen vä­ri­sis­sä ku­teis­sa kuin mah­dol­lis­ta; sym­bo­loi­mas­sa kas­vu­a­ni ja muu­tos­ta­ni.

Kun luo­vuin pa­rem­muu­sa­set­te­lus­ta, ta­ju­sin, et­tä ku­kaan ei oi­ke­as­ti ole tois­ta pa­rem­pi. Jo­kai­nen voi ol­la vain ei­lis­tä pa­rem­pi ver­sio it­ses­tään. Yh­teis­kun­tam­me oh­jaa mei­tä suo­riu­tu­maan tois­ta ih­mis­tä pa­rem­min, mikä aset­taa suu­ria pai­nei­ta ja voi hu­kut­taa al­leen esi­mer­kik­si ilon ja au­tuu­den tun­teen oi­val­luk­sis­ta. Koen, et­tä kil­pai­lu vain oman it­sen­sä kans­sa oli­si kai­kil­le tar­peel­lis­ta, kos­ka sen avul­la voi löy­tää it­ses­tään uut­ta ja voi­da ko­ko­nais­val­tai­ses­ti pa­rem­min.

Kun us­kal­taa pääs­tää ir­ti yh­teis­kun­nan ym­pä­ril­lem­me köyt­tä­mis­tä kah­leis­ta, myös luo­vuus pää­see pa­rem­min ku­kois­ta­maan. Olen muu­ta­mien vii­me vuo­sien ai­ka­na val­mis­ta­nut eri­lai­siin juh­la­ti­lai­suuk­siin kak­ku­ja, jot­ka ovat silk­kaa kä­si­työ­tä höys­tet­ty­nä koh­tuul­li­sen pai­na­val­la taa­kal­la vas­tuu­ta. Vä­lil­lä asi­a­kas an­taa tar­kat oh­jeet, toi­set taas an­ta­vat va­paat kä­det.

Opit­tu­a­ni kil­pai­le­maan vain it­se­ni kans­sa ai­na edel­lis­tä päi­vää pa­rem­pien suo­ri­tus­ten puo­les­ta en­kä toi­sia lei­pu­rei­ta vas­taan, olen on­nis­tu­nut ke­hit­tä­mään osaa­mis­ta­ni us­ko­mat­to­man pal­jon. Kun olen op­pi­nut hy­väk­sy­mään esi­mer­kik­si omis­ta mie­li­ku­vis­ta­ni poik­ke­a­vat lop­pu­tu­lok­set, on mi­nun pal­jon hel­pom­paa to­teut­taa ti­lauk­sia.

Mitä siis mah­tai­sit tuu­mia as­tu­es­sa­si si­sään asun­too­ni ja huo­ma­tes­sa­si ma­ton täyn­nä vä­re­jä? Ajat­te­li­sit­ko sen ole­van pu­hut­te­le­va ja hie­no tai­de­te­os vai ok­sen­nus vä­re­jä ma­ton muo­dos­sa? Ha­lu­ai­sin us­koa, et­tä nä­ki­sit sen vä­rik­kää­nä tai­de­te­ok­se­na, sil­lä sitä se ai­na­kin mi­nul­le oli­si. Kil­pai­le­mi­nen it­se­ni kans­sa on mi­nul­le tuo­nut va­paut­ta, uu­sia tai­to­ja ja us­koa.

En ole enää yh­teis­kun­nan kah­lei­siin köy­tet­ty kas­vo­ton muu­ra­hai­nen, vaan olen se sama lap­sen­mie­li­nen oman elä­mä­ni mes­ta­ri, joka olin jos­kus en­nen elä­mä­ni tä­hän as­ti­sia ko­et­te­le­muk­sia.

Kil­pai­le­mi­nen it­sen­sä kans­sa, ei it­se­ään tai toi­sia vas­taan, on kei­no saa­vut­taa lu­ke­ma­ton mää­rä mah­dol­li­suuk­sia ja oi­val­luk­sia elä­män pie­nis­tä mut­ta kor­vaa­mat­to­man tär­keis­tä asi­ois­ta. Kun oman elä­mä­ni mat­to on vuo­sien pääs­tä ku­dot­tu lop­puun, voi lop­pu­tu­los­ta tar­kas­tel­la sy­dän on­nes­ta ja yl­pey­des­tä läi­käh­del­len us­kal­let­tu­aan teh­dä va­lin­nan vain ja ai­no­as­taan it­se­ään var­ten.

Noo­ra Vil­ka­nen

Nuor­ten kul­mas­ta -sar­ja tar­joi­lee My­nä­mä­en lu­ki­o­lais­ten nä­kö­kul­mia maa­il­maan. Nuo­ret lu­ki­o­lai­set ovat kir­joit­ta­neet teks­te­jä alun pe­rin osa­na äi­din­kie­len ja kir­jal­li­suu­den opin­to­jaan.