Äi­tim­me ja si­sa­re­ni, alun pe­rin Veh­maan vink­ki­lä­läi­nen Lii­sa Jo­han­na Ja­la­va me­neh­tyi yl­lät­tä­en 75-vuo­ti­aa­na Tu­rus­sa 1.2.2025. Hän syn­tyi Veh­maal­la vii­si­lap­si­sen ki­vi­työ­mies­per­heen toi­sek­si nuo­rim­mak­si lap­sek­si 15.6.1949.

Lii­sa kävi kes­ki­kou­lun Veh­maal­la, ja yli­op­pi­laak­si hän kir­joit­ti Uu­den­kau­pun­gin yh­teis­ly­se­os­ta 1968. Lu­ki­on jäl­keen Lii­sa muut­ti Tur­kuun opis­ke­le­maan kaup­pa­kor­ke­a­kou­luun. Val­mis­tut­tu­aan hän sai va­ki­tui­sen pai­kan joh­don sih­tee­ri­nä Tu­run Ja­los­ta­jal­la, ja jäi eläk­keel­le sa­mas­ta työs­tä 2010-lu­vul­la Nestlél­tä. Lii­sa oli lä­hei­nen työ­ka­ve­rei­den­sa kans­sa, ja muo­dos­ti eli­ni­käi­siä ys­tä­vyyk­siä työ­vuo­sien­sa ai­ka­na.

Työn­sä ohel­la Lii­sa jär­jes­ti te­at­te­ri­reis­su­ja ja kult­tuu­ri­rien­to­ja suu­rel­le po­ru­kal­le. Hän oli tut­tu näky Tu­run van­hem­man kult­tuu­ri­vä­en pii­ris­sä ja har­ras­ta­mi­nen oli vil­kas­ta. Lii­sa oh­ja­si omat tyt­tä­ren­sä mu­sii­kin ja tans­sin pa­riin, ja myö­hem­min rai­ja­si "Mam­maa" ra­kas­ta­via lap­sen­lap­si­aan mu­se­oi­hin ja ta­pah­tu­miin. Vii­mei­se­nä elin­päi­vä­nään­kin hän oli Tu­run kau­pun­gin­te­at­te­ris­sa, ja läh­ti tääl­tä tai­vaal­li­siin rien­toi­hin ns. fii­nim­mät, pu­nai­set te­at­te­ri­saap­paat ja­las­sa.

Äi­dil­lä oli eri­no­mai­nen kie­li­pää, ja kir­joit­ta­mi­nen sekä kie­let oli­vat äi­din har­ras­tus. Eng­lan­nin ja ruot­sin li­säk­si hän oli opis­kel­lut ai­na­kin sak­saa, kreik­kaa, rans­kaa, ita­li­aa ja es­pan­jaa. Äi­ti kir­joit­ti ai­kui­si­äl­lä "muu­ten vaan" ita­li­an ja es­pan­jan kie­let il­ta­lu­ki­os­ta eri­no­mai­sin ar­vo­sa­noin.

Hän kir­joit­ti vuo­si­kym­me­nien ajan päi­vä­kir­jo­ja, jois­sa ker­toi en­sin nuo­ren ty­tön, sit­ten nuo­ren nai­sen ja myö­hem­min vie­lä äi­din nä­kö­kul­mas­ta omas­ta elä­mäs­tään, aja­tuk­sis­taan ja te­ke­mi­sis­tään. Nuo­ruu­des­sa hä­nel­lä oli eri puo­lil­la maa­il­maa kym­me­niä kir­jeen­vaih­to­ys­tä­viä, joi­den kans­sa hän vaih­toi sa­to­ja kir­jei­tä vuo­sien ajan. Näis­tä kir­joi­tuk­sis­ta on muo­dos­tu­nut jäl­ki­pol­vel­le Lii­san elä­mää ja ai­kaa ku­vaa­va ar­kis­to, ik­ku­na men­nei­siin ai­koi­hin. Äi­ti kir­joit­ti myös su­ku­rak­kaa­na puh­taak­si tu­hat­kun­ta van­hem­pien­sa so­ta­kir­jet­tä, ja teki niis­tä vel­jen­sä kans­sa yli 600-si­vui­sen kir­jan.

Lii­sa teki suku- ja ko­ti­pi­tä­jä­tut­ki­mus­ta, ja toi­mi Ko­ti­pi­tä­jä­ni Veh­maa -ni­mi­sen Fa­ce­book-ryh­män ve­tä­jä­nä. Hän oli mu­ka­na jär­jes­tä­mäs­sä Veh­mas­sal­men Pa­vil­jon­gin nos­tal­gi­a­tans­se­ja 2000-lu­vul­la ja osal­lis­tui Nos­tal­gia-va­lo­ku­va­kir­jan työs­tä­mi­seen 2007–2008. Hä­nen op­pi­lai­tos­ten­sa juh­lat, luok­ka­ko­kouk­set ja muis­te­lut oli­vat usein Lii­san vas­tuul­la. Tu­run asi­oi­ta äi­ti poh­ti Port Art­hu­rin "Port­san" kau­pun­gi­no­san omis­sa ryh­mis­sä. Äi­ti ja­koi so­mes­sa sään­nöl­li­ses­ti päi­vä­kir­ja­pos­tauk­si­aan, jot­ka lop­pui­vat 1.2.25. Nii­den iloa, elä­mää ja tun­net­ta her­sy­vää aa­mu­na­loi­tus­ta jää kai­paa­maan moni.

Äi­tiä ja mam­maa, sis­koa, ke­sä­juh­lien lau­lu­lin­tua, kump­pa­nia ja ys­tä­vää jää­vät kai­paa­maan ai­kui­set tyt­tä­ret Sara ja Hil­la per­hei­neen, si­sa­ruk­set Mat­ti, Ei­la ja Rit­va ja muut su­ku­lai­set, Har­ri ja Jus­si sekä rak­kaat ja lu­kui­sat ys­tä­vät ja tut­ta­vat. Liu­ta lap­sen­lap­sia jat­kaa kult­tuu­ris­ta naut­ti­mis­ta Mam­man vii­toit­ta­mal­la tiel­lä jat­kos­sa­kin.

"Kel­lo on vas­ta 8, mut­ta mi­nul­la on jo yö­pu­ku pääl­lä­ni. Minä kun olen niin vä­sy­nyt, kun olen hiih­tä­nyt niin vi­hol­li­sek­si kou­lus­sa ja sit­ten vie­lä kou­lun jäl­keen­kin. Pak­kas­ta on nyt 10 as­tet­ta. Ei­la ja Mar­ja ovat len­kil­lä. Äi­ti ku­too suk­kaa ja isä lu­kee sa­no­ma­leh­teä. Rit­va on sän­gys­sä ja koit­taa kuu­met­taan. Meil­lä on huo­men­na eng­lan­nin kir­joi­tuk­set kap­pa­lees­ta John's bi­cyc­le. Em­mä var­ma ole, oli­ko se tuol­lai­nen. Me saa­tiin tä­nään suo­men ko­keet. Mä sain 9 ½. Good night!!!"

Lii­sa Ja­la­va 5.2.1963

Tyt­tä­ret Hil­la Part­ti­maa ja Sara Pel­to­nen sekä veli Mat­ti Ja­la­va