Va­paus on nuo­rel­le uu­si ja eri­tyi­nen asia. Vain va­paus teh­dä omia va­lin­to­ja on ovi it­se­näi­seen ai­kui­suu­teen. Va­paus ei ole kui­ten­kaan voi­ma, jota tu­lee käyt­tää vää­rin. Sitä tu­lee kun­ni­oit­taa ja ar­vos­taa kuin van­haa ys­tä­vää.

Va­paus tuo mu­ka­naan ai­na vas­tuu­ta. Vas­tuu­ta omis­ta va­pau­den myö­tä teh­dyis­tä pää­tök­sis­tä ja va­lin­nois­ta, jot­ka useim­mi­ten liit­ty­vät opis­ke­luun, työ­e­lä­mään ja ih­mis­suh­tei­siin. Va­paut­ta seu­raa ai­na vas­tuu omis­ta te­ke­mi­sis­tä.

Mitä ovat va­paus ja vas­tuu, jos ei­vät käsi kä­des­sä kul­ke­vat it­se­näi­syy­den pi­la­rit? Ne pi­tä­vät mei­tä pys­tys­sä vai­keim­pi­na­kin ai­koi­na. Ne toi­mi­vat tu­ke­na meil­le, kun sei­nät kaa­tu­vat ym­pä­ril­läm­me. Ne ovat mei­dän ys­tä­vi­äm­me, ei­vät vi­hol­li­si­am­me.

Va­pau­den ja vas­tuun myö­tä nuo­ruus on usein täyn­nä epä­var­muut­ta, ha­ta­ria as­ke­lei­ta ja oman po­lun et­si­mis­tä. Nuo­ruus on vai­ke­aa. Se sat­tuu, se nos­taa kor­ke­al­le ja ti­put­taa ko­vaa maan pin­nal­le. Nuo­ruus on odot­ta­ma­ton­ta, sii­hen ei voi val­mis­tau­tua tai edes va­rau­tua. Se is­kee päin kas­vo­ja, ja se sa­tut­taa.

Sa­mal­la nuo­ruus on myös kau­nis­ta. Se val­mis­taa elä­mään, ja muis­tut­taa ajois­ta, jois­ta ei pää­se muu­hun suun­taan kuin ylös. Mo­net ovet tun­tu­vat ole­van avoin­na. Sik­si nuo­ruus on tär­keä ai­ka ih­mi­sen elä­mäs­sä.

Li­säk­si on loh­dut­ta­vaa muis­taa se, et­tä nuo­ret ei­vät ole yk­sin. Nuor­ta ih­mis­tä ei ole hyvä jät­tää yk­sin. Vaik­ka nuo­ret ovat it­se­näi­siä ja va­pai­ta te­ke­mään asi­oi­ta ja ot­ta­maan niis­tä vas­tuun, nuo­ruu­teen kuu­luu myös se, et­tä vas­tuu­ta ja­e­taan. Nuor­ta ei tule jät­tää yk­sin kan­ta­maan pai­nei­den ja vas­tuun taak­kaa.

Toi­vot­ta­vaa oli­si, et­tä jo­kai­sel­la nuo­rel­la oli­si elä­mäs­sään ai­na­kin yk­si tur­vaa tuo­va ai­kui­nen, jo­hon tu­keu­tua vai­keuk­sien edes­sä ja joka toi­mii ma­jak­ka­na pi­mei­nä het­ki­nä.

Nuo­ruu­den pol­kua ei siis toi­vot­ta­vas­ti tar­vit­se kul­kea yk­sin. Oman po­lun löy­tä­mi­nen on haas­ta­vaa ja jos­kus se tun­tuu haas­teis­ta suu­rim­mal­ta.

Minä esi­mer­kik­si olin nuo­rem­pa­na var­ma sii­tä, et­tä ha­lu­sin ol­la eläin­lää­kä­ri. No­ja­sin sii­hen aja­tuk­seen koko tu­le­vai­suu­te­ni. Muu­ta­maa vuot­ta myö­hem­min ha­lu­sin­kin ol­la jo­tain muu­ta. Aja­tus pe­lot­ti ja tä­ri­syt­ti sitä maa­il­maa, jon­ka olin it­sel­le­ni ra­ken­ta­nut. Ym­mär­sin kui­ten­kin sen ole­van täy­sin nor­maa­lia. Ym­mär­sin, et­tä ei ol­lut kiel­let­tyä muut­taa miel­tä ja unel­mia.

Tun­sin­kin yl­peyt­tä sii­tä, et­tä us­kal­sin muut­taa suun­ni­tel­mia, en­kä tyy­ty­nyt muot­tiin, jon­ka olin jos­kus it­sel­le­ni muo­van­nut. Ym­mär­sin vih­doin ole­va­ni va­paa päät­tä­mään suun­nas­ta, jon­ka elä­mäl­le­ni ha­lu­an.

Nuo­ruus on etuo­i­keus. Saam­me sil­loin elää en­sim­mäis­tä ker­taa lap­suu­den ra­jo­jen ul­ko­puo­lel­la. Vaik­ka mei­hin jos­kus sat­tuu, ei yrit­tä­nyt­tä lai­te­ta. Me nou­sem­me vai­keuk­sis­ta vah­vem­pi­na ja vas­tuul­li­sem­pi­na kuin en­nen. Lu­ki­o­vuo­det ovat roh­kais­seet mi­nua ja teh­neet mi­nus­ta vah­vem­man oman elä­mä­ni kul­ki­jan.

Nuo­ruu­den an­ta­ma va­paus ja sen tuo­ma vas­tuu ovat aset­tu­neet vuo­sien myö­tä ta­sa­pai­noon, ja odo­tan in­nol­la, mitä elä­mäl­lä on mi­nul­le tar­jot­ta­vaa. Nuo­ret, muis­ta­kaa teh­dä roh­ke­as­ti it­sen­ne nä­köi­siä va­lin­to­ja ja iloit­kaa elä­män an­ta­mis­ta mah­dol­li­suuk­sis­ta vas­tuu­ta unoh­ta­mat­ta. Nuo­ruus ele­tään vain ker­ran!

Til­da Sai­ne

My­nä­mä­en lu­ki­on abi­tu­rient­ti

Nuor­ten kul­mas­ta -sar­ja tar­joi­lee My­nä­mä­en lu­ki­o­lais­ten nä­kö­kul­mia maa­il­maan. Nuo­ret lu­ki­o­lai­set ovat kir­joit­ta­neet teks­te­jä alun pe­rin osa­na äi­din­kie­len ja kir­jal­li­suu­den opin­to­jaan.