Laa­jo­ja si­ni­le­vä­ku­kin­to­ja esiin­tyy to­den­nä­köi­ses­ti ke­sän ku­lu­es­sa Suo­men lä­hei­sil­lä avo­me­ri­a­lu­eil­la, sil­lä Itä­me­ren ra­vin­ne­ti­la on pit­käl­ti en­nal­laan. Si­ni­le­vä­laut­to­jen muo­dos­tu­mis­ris­ki on suu­ri Itä­me­ren pää­al­taan poh­joi­so­sas­sa, Suo­men­lah­del­la, Saa­ris­to­me­rel­lä ja suu­res­sa osas­sa Sel­kä­mer­ta.

Pin­ta­le­vä­laut­to­jen esiin­ty­mi­sen laa­juu­teen ja si­ni­le­vä­ku­kin­nan kes­toon vai­kut­ta­vat ke­sän läm­pö- ja tuu­li­o­lo­suh­teet. Itä­me­ren pää­al­taan ra­vin­ne­ti­lan pa­ra­ne­mi­nen vä­hen­täi­si mer­kit­tä­väs­ti si­ni­le­vien mas­sa­e­siin­ty­mi­siä, sil­lä pää­al­taan tila hei­jas­tuu poh­jois­ten avo­me­ri­a­lu­ei­den ti­laan.

Ran­ni­kol­la ja saa­ris­tos­sa si­ni­le­vä­ti­lan­ne voi vaih­del­la hy­vin­kin pai­kal­li­ses­ti ja myös no­pe­am­min kuin avo­me­rel­lä.

Sinilevälauttojen muodostumisriski on suuri Itämeren pääaltaan pohjoisosassa, Suomenlahdella, Saaristomerellä ja suuressa osassa Selkämerta. Perämerellä riski on edelleen vähäinen. Kartalla valkoisena näkyvälle alueelle ei ole tehty arviota, koska alueelta ei ole saatavissa talven ravinnetietoja.

Suomen ympäristökeskus

Itä­me­ren ra­vin­ne­ti­lan­ne luo edel­leen otol­li­set olo­suh­teet si­ni­le­vä­ku­kin­noil­le Suo­men lä­hei­sil­lä avo­me­ri­a­lu­eil­la Pe­rä­mer­ta lu­kuun ot­ta­mat­ta. Vii­me tal­ve­na val­lin­neet län­nen­puo­lei­set voi­mak­kaat tuu­let suo­si­vat Itä­me­ren pää­al­taan ja Suo­men­lah­den ve­si­ker­ros­ten se­koit­tu­mis­ta. Suo­men­lah­del­la hap­pi­ti­lan­ne pa­ra­ni huo­mat­ta­vas­ti, mut­ta se­koit­tu­mi­nen nos­ti pin­ta­ker­rok­siin run­saas­ti fos­fo­ria.

Sel­kä­me­ren fos­fo­ri­pi­toi­suus on kas­va­nut 2000-lu­vul­la, ja si­ni­le­vä­ku­kin­to­jen esiin­ty­mi­sen ris­ki vai­kut­taa siel­lä muut­tu­neen pit­kä­kes­toi­sek­si.

Tä­nä­kin ke­vää­nä kas­vip­lank­to­nin ke­vät­ku­kin­ta ku­lut­ti pin­ta­ker­rok­ses­ta lä­hes kai­ken käyt­tö­kel­poi­sen ty­pen, kun taas fos­fo­ria jäi pin­ta­ve­teen run­saas­ti. Nämä olo­suh­teet luo­vat edel­leen hy­vät läh­tö­koh­dat si­ni­le­vä­ku­kin­noil­le, sil­lä juu­ri me­ri­a­lu­eil­la laa­jo­ja si­ni­le­vä­ku­kin­to­ja muo­dos­ta­vat la­jit ky­ke­ne­vät hyö­dyn­tä­mään il­mas­ta ve­teen liu­en­nut­ta typ­peä. Tämä an­taa näil­le si­ni­le­vä­la­jeil­le kil­pai­lu­e­dun mui­hin la­jei­hin ver­rat­tu­na.

Laa­jo­ja si­ni­le­vä­ku­kin­to­ja ale­taan yleen­sä ta­va­ta avo­me­ri­a­lu­eel­la ju­han­nuk­sen jäl­keen. Si­ni­le­vä­lau­tat muo­dos­tu­vat avo­me­rel­le pa­rin vii­kon läm­pi­män ja au­rin­koi­sen sää­jak­son jäl­keen, eten­kin jos sääs­sä on muu­ta­mien päi­vien vä­hä­tuu­li­nen jak­so.

Ke­säl­lä poh­joi­sen­puo­lei­set voi­mak­kaat tuu­let voi­vat ai­heut­taa fos­fo­ri­pi­toi­sen sy­vä­ve­den kum­pu­a­mi­sen pin­ta­ker­rok­seen, mikä voi suo­sia si­ni­le­vien kas­vua.

Si­ni­le­vien esiin­ty­mis­ris­kin ar­vi­oi­mi­ses­sa käy­tet­tiin Suo­men ym­pä­ris­tö­kes­kuk­sen sekä Ruot­sin il­ma­tie­teen ja hyd­ro­lo­gi­an lai­tok­sen (SMHI) avo­me­ren seu­ran­ta-ai­neis­to­ja sekä Ely-kes­kus­ten ran­nik­ko­seu­ran­ta­tie­to­ja. Li­säk­si hyö­dyn­net­tiin kau­pal­li­sil­la aluk­sil­la teh­tä­vän seu­ran­nan ai­neis­to­ja, sa­tel­liit­ti­ku­via ja EU:n Co­per­ni­cus-pal­ve­lun sää­ai­neis­to­ja. Si­ni­le­vä­laut­to­jen muo­dos­tu­mi­sen­nus­te on teh­ty näi­den ai­neis­to­jen avul­la ti­las­to­ma­te­maat­tis­ta ja ko­ne­op­pi­mis­tyyp­pis­tä en­nus­te­mal­lin­nus­ta yh­dis­tä­en.